EU – turvaa arvoille (Hämeen naisten kannanotto toukokuu 2024)

/in /by

Meitä suomalaisia yhdistää muiden EU-maiden kansojen kanssa luottamus oikeusvaltion periaatteiden noudattamiseen, ihmisoikeuksien kunnioitukseen, tasa-arvoon, itsemääräämisoikeuteen sekä ennen kaikkea vapauteen ja demokratiaan. Yksikään näistä arvoista ei ole ilmainen, eikä itsestäänselvyys. Edellä mainittuja arvoja meidän jokaisen pitää olla valmiita rohkeasti puolustamaan ja vaalimaan.

Meidän naapurissamme elää huonon hallinnon alla kansakunta, josta vastarinta on jo vaimennettu. Naapuristamme löytyy hallitus, joka ei edellä mainittuja arvoja kunnioita. Mikäli Euroopan unioni ei pysy yhtenäisenä ja ole valmis puolustamaan yhteisiä arvojamme, uhkaa tulevaisuudessa itänaapurimme meidän jokaisen koskemattomuutta ja vapautta. Kremlin villeimmissä unelmissa ”russki mir” alkaa Tyyneltä valtamereltä ja loppuu Atlantin valtamereen. Yhdysvallat käy omaa sisäistä kipuiluaan eri ääripäiden yrittäessä repiä riekaleiksi ”urheiden kotia ja vapaiden maata”. Yhdysvaltojen tukeen emme voi loputtomiin tuudittautua ja muualta maailmasta ei pelastajaa löydy. EU:lta, johon kuuluvista maista itseasiassa suurin osa kuuluu myös Natoon, ei ole edes reilua jättäytyä yksinään USA:n paapottavaksi. EU:n pitää ihan itse huolehtia itsestään.

Onneksi meitä on paljon. EU:n alueella elää lähestulkoon 450 miljoona ihmistä, heittämällä kolme kertaa enemmän kuin Venäjällä (144milj). Bruttokansantuote on Venäjällä vain 7.s osa verrattuna EU:n bruttokansantuotteeseen. Natomaille Venäjä häviää BKT-kisassa totaalisesti.  Kiina jatkuvassa kasvun tarpeessaan, toivottavasti ei lähde enempää Venäjää auttamaan, varsinkaan kun pelissä lopulta on kaupankäynti Natomaiden kanssa. Kasvun tyrehtyminen ja potentiaalinen lama Kiinassa voi olla tämänhetkisen hallinnon kohtalon kysymys.

Kukaan järkevä ihminen ei halua sotaa, eikä yksikään tunteva ihminen halua lähettää rintamalle lapsiaan, puolisojaan tai vanhempiaan. Demokratian ja sivistyneen maailman arvot ovat silti ihmistä suurempia. Arvoja, joita pitää tarvittaessa pystyä puolustamaan suurin uhrauksin. EU:n paras mahdollisuus taata rauha, on kasvaa mahdollisimman vahvaksi ja puolustukseltaan yhtenäiseksi. ”Si vis pacem, para bellum” (Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan) kirjoitti roomalainen sotilasteoreetikko Vegetius.  Minut on kasvatettu ajattelemaan, että heikompien päälle ei koskaan käydä, ja jos vahvemmilleen uhoaa, ei pidä valittaa, kun saa kuonoonsa. EU ei aloita sotaa Venäjän kanssa. Venäjä on heikompi. EU:n pitää silti olla valmiina, mikäli Venäjä heikompana päättäisikin kokeilla, mihin asti EU uhoilua ja kiusantekoa kestää.

Jokaisen ajattelevan EU-maan kansalaisen kannattaa käyttää vähintään helpointa mahdollista keinoa näiden arvojen puolustamiseen – äänestää hyviä, pelottomia ja suoraselkäisiä edustajia parlamenttiin. Mepeiksi tarvitsemme isänmaan ja koko Euroopan puolustajia, sillä muutoin riskinä on parlamentti, joka ei päätöksenteossaan edellä mainittuja arvoja toteuta, ja joka on pahimmillaan itärahan ostettavissa. Historia opettaa, kuinka huonojen, autoritääristen ja korruptoituneiden hallintojen alla ei yksittäisillä kansalaisilla ole enää arvoa. Pelokkaat on hirmuhallintojen helppo vaimentaa. Äänestetään Brysseliin mepeiksi he, jotka suoraselkäisesti ja pelottomasti puolustavat meidän jokaisen vapautta ja yhteisiä arvoja. Äänestetään Brysseliin edustajat, jotka eivät jokaisesta kepin räsähdyksestä säikähdä, mutta hyökkäävän karhun nähdessään ovat valmiita toimimaan. Demokratian turvaamana on valinta teidän, valitkaa siis viisaasti.

Puoluekokouksessa 2024 kirjoittamani hyväksytyt aloitteet

/in /by

SURULOMA LAPSENSA MENETTÄNEILLE VANHEMMILLE

Tilastojen mukaan Suomessa kuoli vuonna 2022 yhteensä 637 alle 30-vuotiasta. 18 vuotta täyttäneiden ja heitä nuorempien osuus heistä oli 229. Jokainen menehtynyt lapsi ja nuori on valtavan suuri menetys, paitsi ennen kaikkea vanhemmilleen ja sukulaisilleen, myös yhteiskunnallemme. Kehityssuunta on ollut vuosikymmenien ajan hyvä ja lapsia/nuoria kuolee vuosittain ennätyksellisen vähän. Vertailukohdaksi lähivuosikymmenten positiivisesta kehityksestä sopii vuosi 2000, jolloin alle 30-vuotiaita menehtyi lähes 1020, näistä 0–18-vuotiaita 454.

Kun lapsi tai nuori kuolee, ei vanhemmilla ole Suomessa ole nykylainsäädännön suomaa oikeutta automaattiseen ja taloudellisesti tuettuun surulomaan. Ainoastaan oikeus lyhyeen palkattomaan vapaaseen löytyy.  Mahdollisuus suruaikaan ilman työvelvoitteita riippuu hoitavasta lääkäristä, jolta vanhemmat pystyvät hakemaan hautajaisten järjestämiseen ja suremiseen toistuvia kahden viikon sairaslomia. Nämä sairaslomat myönnetään useimmiten diagnoosilla nro F43 -”akuutti stressireaktio”. Työnantajien ja voimassa olevien työehtosopimusten käytännöt vaihtelevat suuresti. Lainsäädäntö ei tarjoa tasavertaisesti lapsensa menettäneitä vanhempia koskevia käytäntöjä.

Toistuvien sairaslomien hakeminen, mahdollisesti jopa vaihtuvien lääkäreiden vastaanottojen kautta, aiheuttaa varsinkin alkujärkytyksen ja äärimmäisen traumaattisena ajankohtana kohtuutonta stressiä. Lisäksi tämä kuormittaa jo ennestään ruuhkautunutta perusterveydenhuoltoa.  Vaikka lapsensa kuoleman kohdanneen vanhemman tarvitseman avun, sekä mahdollisen lääkityksen kartoituksen kannalta, lääkärikäynti saattaakin olla tarpeellinen, ei tämän kaltaisen avun hakemista pidä sotkea sairasloman hakemiseen. Suru ei ole sairaus, vaan luonnollinen tunne, jonka kanssa lapsensa menettäneet opettelevat elämään. Mahdollinen henkinen tuki ja terapia lapsen kuoleman kohdalla pitää tarjota tarpeen mukaan esimerkiksi kriisipäivystyksen taikka sairaaloiden/saattohoitokotien tarjoavien tukijärjestelmien kautta.

Yleisen empatian ja pienen nuorisokuolleisuuden vuoksi on yhteiskunnan aika kantaa suurempi vastuu vanhempien tukemisessa heidän suurimman surunsa aikana. Vanhempien mahdollisuus suruun ja hautajaisten järjestämiseen ei voi olla riippuvaista yksittäisistä lääkäreistä, työpaikoista, voimassa olevasta työehtosopimuksesta tai edes hyvinvointialueesta. Tasavertaisen kohtelun takaaminen on aina lainsäädännöllinen toimenpide.

 

 

Alaikäisinä seksuaalirikosten uhreiksi joutuneiden syyteoikeuden vanhenemispäivämäärää jatkettava 35 ikävuoteen.

Seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhenemisesta säädetään rikoslain 8 luvussa sekä uusimmassa Laki rikoslain muutoksesta 723/2022. Tällä hetkellä törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö vanhenevat 20 vuodessa ja aikaisintaan kun asianomistaja täyttää kaksikymmentäkahdeksan vuotta.

Alle 18 -vuotiaan raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon sekä jopa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, vanhenevat 10 vuodessa, aikaisintaan 23-vuotiaana. Viidessä vuodessa vanhenee puolestaan seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen. Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin vanhenee jopa kahdessa vuodessa.

Maksimissaan 20 vuoden syyteoikeus on liian lyhyt erityisesti nuorella iällä rikosten uhreiksi joutuneiden kohdalla. Alaikärajat 28- ja 23-vuotta pakottavat uhrit hyvin nuorella iällä hakemaan oikeutta itselleen. Moni nuori (28-vuotias) aikuinen saattaa olla, lain suoman syyteoikeuden vanhenemisajan sisällä, vielä kykenemätön nostamaan rikossyytettä omaa hyväksikäyttäjäänsä kohtaan. Mitä enemmän perusturvallisuutta horjuttaneen ja törkeämmän rikoksen uhriksi ihminen on lapsena/nuorena joutunut, sitä kauemmin saattaa asianomistajalla kestää tarvittavan rohkeuden kerääminen oikeustoimiin ryhtymiseksi.

Tästä syystä pitää syyteoikeuden vanhenemispäivää korottaa selkeästi aikuisikään, vähintään 35-vuoteen. Tuohon ikään mennessä ovat useimmat asianomistajat ehtineet kokea nuorella aikuisiällä tapahtuvat suuret muutokset, kuten ammattiin valmistautumisen, perheen perustamisen ja parisuhteen luomisen. Kaikki edellä mainitut ovat muutoksia, jotka saattavat nostaa uudelleen tietoisuuteen vanhat traumat ja aiheuttaa suurtakin henkistä kärsimystä. 35-vuoden ikään myös mahdolliset rikoksen tekohetkellä aikaansaadut fyysiset, elämänlaatuun vaikuttavat vammat ovat pääsääntöisesti löytyneet.

 

 

Eläintenpitokiellon valvontaa tehostettava.

Kun henkilö tuomitaan eläintenpitokieltoon, ei valvontaa kiellon noudattamisesta ole mahdollista nykylainsäädännön mukaan suorittaa. Viranomaisilla on oikeus tehdä tarkastus eläintenpitokiellon saaneen henkilön kotirauhan suojaamaan talouteen vasta, kun aihetta epäillä, että hyvinvointisäädöksiä on olennaisella tai vakavalla tavalla rikottu.

Kynnys eläinsuojeluilmoituksen tekoon saattaa olla lähipiirille korkea. Aina eläintenpitokiellon saaneella henkilöllä ei edes ole sellaisia läheisiä, jotka eläinsuojelullisen tarpeen pystyisivät todentamaan. Eläintenpitokiellon saaneet voivat hankkia useita uusia eläimiä hyvinkin nopealla aikataululla heti edellisten eläinten huostaanoton jälkeen.

Eläinsuojelurikoksiin syyllistyneiden teot tuottavat eläimille suurta ja usein pitkäkestoista tuskaa. Eläinsuojelulainsäädäntöä röyhkeästi rikkovat ihmiset ovat usein myös samoja, alueen viranomaisten ja eläinsuojeluyhdistysten vapaaehtoisten jo aikaisemmin tuntemia henkilöitä. Valvontaviranomaisilla ei ole oikeutta valvoa eläintenpitokiellon noudattamista edes silloin, kun eläintenpitokiellon saaneen henkilön ilmoitetaan hankkineen uusia eläimiä. Vasta kun henkilöstä tehdään uusi eläinsuojeluilmoitus ja on syytä epäillä rikoksen merkkien täyttyneen, voidaan pakkokeinolain nojalla suorittaa kotietsintä. Tällöin eläimet löydetään pääsääntöisesti jo huonokuntoisina. Huostaanotetut, yleensä nuorehkot eläimet, vaativat aikaa vievää ja kallista hoitoa. Tämä sitouttaa yhteiskunnan resursseja ja käy huomattavasti kalliimmaksi kuin tilanteet, joissa eläinten oloihin päästään puuttumaan ajoissa. Eläintenpidon laiminlyönnin ollessa kyseessä kasvaa myös tartuntariskien ja zoonoosien vaara paljon.

Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan saa suorittaa kotietsinnän, kun kyseessä on rikosepäily, josta rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta (Pakkokeinolaki 8 luku 2 §). Kotirauha suojaa rikokseen syyllistyneitä tehokkaasti.

Eläinpitokiellon valvonnan helpottamiseksi olisi tehtävä seuraavat tarvittavat lainmuutokset; nostaa lievän eläinsuojelurikoksen maksimirangaistus kuudeksi kuukaudeksi vankeutta sekä säätää eläinpitokiellon rikkomisen rikoslaissa automaattisesti lieväksi eläinsuojelurikokseksi.

 

 

Kokoomuksen Naisten Liitto: Opintovelvoitettaan suorittavan opiskelijan säännölliset ja maltilliset tulot eivät saa vaikuttaa nykyisessä määrin perheen saamiin tukiin

Mikäli lapsen (10–17 v) säännölliset tulot ylittävät 50 €/kk, vaikuttavat ne perheelle myönnettyyn toimeentulotukeen. Lapsilisä lakkaa lapsen täytettyä 17 vuotta. Kotonaan asuva alle 17-vuotias saattaa olla vanhempien tulojen mukaisesti oikeutettu opintorahan opintomateriaalisään 52,24 €/kk. Kotona asuvan oppivelvollisen opintotuen määrään vaikuttaa vanhempien tulot.

18 vuotta täyttäneen tulot vaikuttavat jo kaikkiin perheen mahdollisesti saamiin tukiin, vaikka lapsi ei ole elatusvelvollisuuden piirissä vanhemmilleen. Oppivelvollisuus päättyy, kun opiskelija täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon (ylioppilastutkinto tai ammatillinen tutkinto). Ylioppilaaksi valmistutaan pääsääntöisesti 19-vuotiaana.

Harvoin kokopäiväisesti opiskeleva nuori pystyy mittavasti osallistumaan perheen yhteisiin kuluihin. Kelan toimintaohjeistusta säätelevä, toistaiseksi voimassa oleva lainsäädäntö, ruokkii ylisukupolven periytyvää köyhyyttä eikä kannusta työntekoon, saati työnteon oppimiseen eikä työkokemuksen kerryttämiseen.

Mikäli nuorten sallittua palkkatulorajaa nostetaan selvästi, ei työnteon määrä voi vielä merkittävästi häiritä koulutuksen suorittamista taikka loppuunsaattamista. Nuoren kohdalla voi tämän kaltaiset tulot osaltaan kuitenkin ehkäistä syrjäytymistä ja lapsiköyhyyttä. Tienaamisen mallilla oppii nuori tarvittavat työnteon taidot ja asenteen myös aikuisuuteen. Poliittisen päätännän pitää ensisijaisesti kannustaa ihmisiä työntekoon, itsenäiseen pärjäämiseen sekä kansalaisten vaurastumiseen.

VARAUTUMISELLA VAKAUTTA

/in /by

Kun vilkkaan lapsen äiti ostaa apteekista laastareita ja desinfiointiainetta, tai kun autoilemaan lähtevät ihmiset laittavat turvavyön päälle, voi heidän toimiaan kutsua varautumiseksi. Näitä äitejä ja turvavyöt päällä autoilevia ihmisiä ei silti ole syytä kutsua pelokkaiksi. Järkevä ennakointi ei ole pelkoa, eikä ennakoinnin syistä ole syytä ahdistua. Tuskin kukaan voi kirkkain silmin väittää, että varautuminen kaatumisiin tai mahdollisiin kolareihin rajoittaisi millään tavoin elämistä, saati heikennä elämänlaatua. Samalla tapaa meidän tulee suhtautua varautumiseen suurempien kriisien ja poikkeustilanteiden varalta. Ei merkkinä pelosta ja ahdistuksesta, vaan ennakoivana toimintana ja kaukaa viisaina päätöksinä.

Nykymaailmassa on tarve aktiiviselle keskustelulle varautumisesta, valmiudesta sekä koko yhteiskunnan ja yksilöiden resilienssistä. Laajentuneen sodan uhka on nostanut päätään, ja koronan taannoinen leviäminen muistutti, jopa WHO:n sekä monen valtion johtoa niistä realiteeteista, missä me ihmiskuntana elämme. Edellä mainitut ovat vain muutama esimerkki yhteisöämme ja meitä yksilöitä uhkaavista skenaarioista.

Jos sitten joskus jotain tapahtuu – oli se suurta ja laajamittaista tai pienen yhteisön tai yksittäisen yksilön kriisi – antaa elämisen ohessa hienovaraisesti hoidettu varautuminen paremmat eväät nopeampaan kriiseistä selviämiseen. Erityisesti suurten ja laajamittaisten kriisien kohdalla antaa varautuminen paremmat eväät ihmisten ja yhteisöjen selviämiseen. Meillä jokaisella on, henkisen ja fyysisen jaksamisen mukaisesti, vastuu huolehtia itsestämme ja vähintäänkin omasta välittömästä lähipiiristämme. Mitä vahvemmat ihmiset ja yhteisö on kyseessä, sitä suurempi ja laajempi on myös vastuu.

Herättelemällä keskustelua ja uskallusta varautumisajatteluun, voimme me Kokoomusnaiset osaltamme varmistaa yhteiskunnallisesti paremman resilienssin ja kestokyvyn. Jos saamme muutaman asiaan vihkiytymättömän tutustumaan ja omaksumaan edes 72 tunnin kotivara -ajattelun, on se hyvä alku. Saati jos saamme innostettua vieläkin suuremman ihmisjoukon pidemmälle menevään varautumisajatteluun; lisää osallistujia MPK:n kursseille, lisää ensiapukurssien suorittaneita tai kriisiviestintään tutustuneita, enemmän erä- ja selviytymistaitoja omaksuneita. Mahdollisuuksia on monia, ja koko yhteiskunnassamme mahdollisuuksia on yhtä monta kuin on kansalaisiakin.

Olen tehnyt osana Kriisi- ja poikkeusolojen asiantuntija -opintojani huonetaulun perheille varautumiseen ja valmistautumiseen henkisesti poikkeusoloihin. Vähintäänkin näitä ohjeita noudattamalla voi jokainen kasvattaa omaansa sekä perheensä resilienssiä ja varautumisen tasoa. (Kuva löytyy Kokoomusnaisten blogista linkkiä klikkaamalla)

https://www.kokoomusnaiset.fi/etusivu/minna-heinonen-pesonen-varautumisella-vakautta/

Tukea paitsi iloon, myös suruun

/in /by

Oman lapsen kuolema on vanhemmille suurin mahdollinen suru ja kriisi elämän varrella. Tuska, jota aidosta syystä jokainen vanhempi pelkää, ja jota ei soisi kenenkään kokevan. Silti yhteiskunta ei takaa lainsäädännöllisesti eikä taloudellisesti mahdollisuutta akuutin surun käsittelyyn ja hautajaisten järjestämiseen. Oman lapsen kuolema oikeuttaa lyhyeen palkattomaan poissaoloon, kesto riippuu työnantajasta. Oikeastaan ainoa tapa saada rauhassa surra menetystään, on löytää lääkäri, joka suostuu kirjoittamaan sairaslomaa akuuttiin stressireaktioon. Surua itsessään kun ei lasketa sairaudeksi, eikä se siten täytä sairasloman perusteita. Sairaslomalle jääminen stressireaktion turvin on myös ainoa tapa paikata palkattomien päivien taloudellisia tappioita.

Onneksi tilastot kertovat alaikäisten, nuorten ja nuorten aikuisten kuolemien olevan nykyään ennätyksellisen harvinaisia, kiitos lääketieteen kehityksen ja yhteiskunnallisesti parantuneen turvallisuusajattelun. Vuonna 2022 kuoli yhteensä 637 alle 30-vuotiasta. 18-vuotiaiden ja tätä nuorempien osuus heistä oli 229. Jokainen näistäkin lapsista ja nuorista on valtavan suuri menetys myös yhteiskunnallemme. Kehityssuunta on onneksi ollut vuosikymmeniä hyvä ja toivottava. Vertailukohtana esimerkiksi vuosi 2000, jolloin alle 30-vuotiaita menehtyi lähes 1020, joista 0–18-vuotiaita 454.

Vedoten yleiseen empatiaan ja pieneen nuorisokuolleisuuteen, me Hämeen Kokoomusnaiset ry esitämme, että yhteiskunnan on aika kantaa suurempi vastuu vanhempien tukemisessa heidän suurimman surunsa aikana. Vanhempien mahdollisuus suruun ja hautajaisten järjestämiseen ei voi olla riippuvaista yksittäisistä lääkäreistä, työpaikoista, voimassa olevasta työehtosopimuksesta tai edes hyvinvointialueesta. Tasavertaisen kohtelun takaaminen on lainsäädännöllinen toimenpide. Yhteiskunnan maksettavaksi jää, moniin muihin jaettaviin tukiin verrattaessa, todella pieni summa. Vaikka oman talouden kestokyky ei olekaan surevan vanhemman suurin murhe, on vanhempien taloudellinen tuki hyvä tapa osoittaa yhteiskunnallista välittämistä. Vanhempien oikeus muutaman viikon suruaikaan ja hautajaisten järjestelyyn kelakorvauksin, vie muutoinkin äärimmäisen surullisesta ajasta pois ainakin pahimmat taloudelliset murheet. Kun julkisin varoin tällä hetkellä tuemme montaa perhettä uuden elämän syntymän iloisten päivien aikana, liikenee meiltä varmaan näille (onneksi) harvoille vanhemmille tukea myös lapsen kuoleman jälkeisille synkille päiville?

 

(julkaistu useammassa sanomalehdessä syksyllä 2023)

Alkoholista ja tapakulttuurista

/in /by

On hämmästyttävää, kuinka Suomen alkoholipolitiikka on vuosikymmen toisensa jälkeen epäonnistunut. Kaikkien tuulesta temmattujen säädösten jälkeen, ei osa suomalaisista vieläkään osaa nauttia alkoholijuomia niin, ettei haittaa lähiympäristölle syntyisi. Virosta ja muista maista tuodaan ”kalsarikännien” vetämistä varten järjettömiä määriä alkoholia autojen takakonteissa. Uskooko Suomen viranomaiset todella näitä vapaaehtoisia ilmoituksia, jossa matkustajat saavat kertoa tuomansa määrät? Etämyynti kuljetuksineen on täysin marginaalinen juttu, mutta sen laillisuudesta jaksetaan kertoa vääristeltyä totuutta (EU:n vapaakauppa!). Alko pitää kiinni kynsin ja hampain monopolistaan, samaan aikaan kun pelotellaan alkoholinkäytön riistäytyvän käsistä, mikäli viinin myynti siirtyy ruokakauppoihin. Näinhän ei käynyt, kun lonkerot ja siiderit kauppojen hyllyille laskeutuivat. Itseasiassa alkoholin kokonaiskulutus tipahti.

Ravintolat ovat muuttuneet taloudellisesti epävarmoiksi ja ravintoloiden kokonaistyöllistävä vaikutus, eritoten nuorten alle 30-vuotiaiden parissa, pienenee vuodesta toiseen. Tähän yhtenä syynä on valtion toimeenpanema tolkuttoman suuren alkoholiverotuksen aiheuttama hintapolitiikka.

Ratkaisu juomatapojen turvalliseen opetteluun ja samalla ravintoloiden syöveriin on kuitenkin olemassa. Nostetaan alkoholiveroa kuluttajamyyntiin eli kodeissa käytettävän alkoholin osalta, painotetaan vielä väkevien viinojen verotusta. Tuodaan viinit kauppoihin ja tehdään niistä oluiden ja siiderien ohella arkipäiväisiä asioita. Sellaisia hyödykkeitä, mitä ei ole pakko juoda. Sellaisia, jotka mielikuvaltaan ovat kuin karamellit, nautittavissa kohtuudella.

Lasketaan vastaavasti ravintoloiden osalta paljon alkoholin kokonaisverotusta ja ALV-kantaa. Ohjataan hinnoittelulla asiakkaat mieluummin ravintoloihin juhlimaan muiden ihmisten seurassa. Opetetaan, että alkoholi kuuluu nautittavaksi ainoastaan silloin kun on hauskaa, ja opetetaan erityisesti nuorille ja oppimiskykyisille järkeviä juomatapoja sekä hyviä käytöstapoja. Ravintoloilla on joka tapauksessa vastuu omista asiakkaistaan, joten niissä voi turvallisesti oppia mikä on soveliasta ja mikä taas ei. Saadaan kotiseinien sisäpuolelta pois ongelmakäyttäjät, ohjataan heidät hinnoittelulla ravintoloihin ja lähiöpubeihin. Ja ennen kaikkea vähennetään alkoholin juonnin sivullisia uhreja.

Kaikkia emme näilläkään toimin voi pelastaa alkoholismilta ja väärinkäytöltä. Voimme silti vähentää alkoholin haittoja yhteiskunnassamme tulevaisuudessa ja mikä tärkeintä, järkevöittää alkoholikulttuuria nuortemme osalta.

Puolustuspuhe poikkeaville ja sortuneille

/in /by

Olen törmännyt viime aikoina enenevissä määrin ihmisten tapaan hyvinkin vapautuneesti kommentoida ulkonäköä asianomaisille. Ja olen havainnut kärkeviä mielipiteitä, joiden mukaan muun muassa ylipainoisten, tupakoivien ja muita paheita harrastavien ihmisten pitäisi kovasti skarpata ja parantaa tapansa. Aika parjaavia, syyllistäviä ja syrjiviä on osa näistä ajatuksista. Tätä vääristyneiden asenteiden kasvua ei missään nimessä helpota medioiden tavat käsitellä erilaisia poikkeavuuksia. Muun muassa Iltasanomissa toimittaja Mikael Mattila kirjoitti (19.9) varsin erikoisin sanakääntein kuningattaren sihteerin avustajan pituudesta. Tämä artikkeli ehti olla luettavissa n 10 tuntia, kunnes ilmeisen iso palautemäärä sai lehden korjaamaan adjektiivejaan. Eikä näiden asenteiden muuttamiseen auta uutisointi (esim. YLE 22.9.) lihavien lisäkustannuksista yhteiskunnassa.

Näitä kommentteja esittäviä ”normaalista” poikkeavassa ulkonäössä ilmeisesti häiritsee esimerkiksi seuraavat: Pituus on väärä, jos se ei naisilla ole 160–175 cm, miehille sallitaan noin max 2m pituus. Lyhyiden miesten kokemuksia en osaa kuin arvailla. Lihavat ovat provosoivia ja yhteiskunnalle kalliita. Tupakoitsijat lähestulkoon yhteiskunnan vihollisia nro 1.

 

Ylipainosta, lihavuudesta ja tupakoinnista.

Edellä mainittuja muistutetaan usein yhteiskunnalle lankeavista kustannuksista, mitkä kuitenkin ovat loppupeleissä aika marginaalisia (Ylen jutun mukaan lihavat vs. normaalipainoiset 866 €/vuosi) Erityisesti ottaen huomioon mm ylipainoisten ja tupakoitsijoiden maksamat verot. Puhumattakaan siitä, etteivät kaikki tutkimuksetkaan ole yksimielisiä siitä, onko lihavien ja/tai tupakoivien yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset kuitenkaan viime kädessä negatiivisia. Vuosien varrella on ollut myös esillä laskelmia, minkä mukaan epäterveistä elämäntavoista jää yhteiskunnalle jopa suurempi potti, kuin ”terveistä” – saatikka himourheilevista – kanssaihmisistä. Paheisiin sortuneet kun harvemmin elävät vuosikymmeniä nauttien vanhustenhuollon palveluista ja eläkkeistään.

 

Harva kuolee terveenä ja kukaan ei kuole kuluitta.

Meistä jokainen, varsinkin eläkeikään päässeet, saa elämänsä varrella jonkun diagnoosin. Ja jokaisen diagnoosin hoito maksaa jotain. Hyvinvointiyhteiskuntana meidän kuuluu auttaa ja hoitaa jokaista. Demokratiaan ja ihmisarvoon panostavan yhteiskunnan onnistumisesta kertoo eniten se, miten sairaita ja heikossa asemassa olevia autetaan ja kuinka paljon yhteiseen hyvään panostetaan.

Jokainen ylipainoinen ja eritoten lihavuuden kriteerit täyttävä varmasti jo itsekin kärsii omasta painolastistaan. Joillekin ihmisille nuo painolastit kertyvät ainoastaan korvien väliin ja sydämelle, toisilla myös vatsamakkaroiksi. Fysikaaliset syyt, perimä ja sairaudet vaikuttavat myös. Eikä ylensyönnin lisäksi muutkaan, epäterveelliset ja koukuttavat tavat, ketään varsinaisesti loppupeleissä ilahduta. Ei tupakointi, ei alkoholi eikä varsinkaan huumeet. Myös peliriippuvuus aiheuttaa rumaa ja kallista jälkeä. Ja joskus jopa oikein innokas urheiluharrastus saattaa pahasti rikkoa tukielimiä ja, niin kuin ylipainoisilla, myös monilla urheilijoilla on polvet sekä nilkat kovilla. Kaikkien riippuvuuksien ja yli- (sekä alipainon) taustalla on aina oikeita kuormittavia syitä. Joskus geneettisiä tai sairauksien aiheuttamia, joskus mielenterveyden häiriöistä johtuvia, stressiperäisiä tai ulkopuolisen maailman luomien paineiden aiheuttamia.

 

Ollaan ihmisiksi ihmisille!

Joten voimme varmaan jo nyt, näinä moderneina aikoina, ruveta puhumaan ja ajattelemaan toisistamme kauniisti. Median edustajat ja toimittajat voisivat tarkkaan harkita mitä ja miten julkaisevat. Kaikki vanhemmat ja kasvattajat voimme miettiä, minkälaisia asenteita ja kommunikaation malleja tarjoamme lapsillemme.

Kukaan meistä ei voi täysin ymmärtää eikä tietää, mitä taakkoja toiset sisällään kantavat. Ei loukata kanssaihmisiä.

Ensisijaisesti koulukiusaajat hoitoon – vähennetään sivullisia uhreja.

/in /by

Kouluissa tapahtuva kiusaaminen, psyykkinen- ja fyysinen väkivalta, aiheuttaa uhrille mittavia henkisiä taakkoja ja jopa loppuelämän kestäviä traumoja sekä minäkuvaongelmia.

Ei ole yhteiskunnallisesti kestävää, että muutaman, mahdollisesti joko henkisistä tai sosiaalisten olojen ongelmista kärsivän oppilaan toimesta, myös moni aikaisemmin terve lapsi/nuori saa psyykkisiä ongelmia. Tämän tilanteen on annettu jatkua jo nyt liian kauan. Ongelmiin ei ole toimivaa ratkaisua tuonut Kiva Koulu -järjestelmä, eikä edes Etelä-Karjalan malli (rikosilmoitukset ja korvausvaatimukset).

Väkivaltaisilla oppilailla voi usein olla taustalla monia eritasoisia, jopa todella vakavia ongelmia. Aggressioihin turvautuvan oppilaan itsensä sekä muiden vuoksi, pitää näihin ongelmiin puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kaikille on pystyttävä takaamaan opiskelurauha ja turvallinen koulunkäynti. Mikäli taustalla on henkisiä ongelmia, ei oikea ratkaisu ole ensisijaisesti rikosilmoituksen teko eikä korvausvaatimukset. Aggressiivisesti käyttäytyvä oppilas hyötyy enemmän asianmukaisesta avusta, sekä käytöstä korjaavien keinojen tarjoamisesta. Lisäksi oppilaan kotiolot on joissakin tapauksissa syytä kartoittaa, jotta mahdollinen elinympäristön turvattomuus ei kostaudu aggressiivisena käytöksenä toisia lapsia/nuoria kohtaan.

Näillä toimilla voimme lisäksi ennaltaehkäistä laajalti mahdollisia myöhempiä psyykkisiä häiriöitä sekä syrjäytymisen riskejä. Toimet vähentäisivät myös mahdollisia uhreja ja auttaisi itse aggressiiviseen käytökseen turvautuvaa tahoa.

Toistuvasti psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa harjoittava peruskoulun oppilas, tulisi aina ohjata joko koulupsykologin tai -kuraattorin vastaanotolle psyykkisten häiriöiden poissulkemiseksi sekä mahdollisen sosiaalisen tuen tarpeen arviointiin.

 

(kirjoitus joskus vuodelta 2022?)

Säästetään oravien nahkoja vahvistamalla käteisen asemaa.

/in /by

Muun muassa Venäjän taholta tulevien kyberiskujen määrät ovat kasvaneet koko kevään ajan. Iskuja voidaan olettaa kohdistuvan jatkossakin myös suomalaisiin toimijoihin. Tässä kohtaa sokea luottamus digitaalisiin maksutapoihin on hölmöä. Kansalaisten turvallisuuteen ja yhteiskunnan toimintavarmuuteen pitää nyt ajoissa kiinnittää paljon enemmän huomioita. Tähän liittyy oleellisesti käteinen ja sen arvostus. Käteinen kun toimii aina, jopa laajojen sähkökatkojen aikana, ihan tukkimiehen kirjanpidolla. Käteisen käytön hankaluus luo selkeän kansallisen uhkakuvan mahdollisissa kriiseissä. Kansalaisille tulee tiedottamalla painottaa käteisvarannon merkitystä mahdollisien kriisi- ja poikkeustilanteiden varalle.

Suomen Pankki on jo tehnyt 3. 3. 2022 lainsäädäntöesityksen koskien käteisen aseman varmistamista ja käyttömahdollisuutta Suomessa. Näitä lainsäädännöllisiä toimia on jo tehty useassa Euroopan maassa. Hieman vaajaksi tuo Suomen Pankin esitys silti jää, jos siinä ei velvoiteta kaikkia yrityksiä pitämään käteismaksumahdollisuutta.

Uhka käteisen säilyttämisestä kotona ja yrityksissä on toki olemassa, mutta tämänhetkiset lähimaksu -ominaisuudella varustetut kortit eivät nekään estä väärinkäyttöjä. Yhteiskunnan toimivuus ja turvallisuus ei saa heikentyä mahdollisten, hyvin marginaalisten rikollisten toimijoiden uhan takia.

Lisäksi käteismaksun mahdollisuuden puuttuminen ja ennen kaikkea käteisen nostamismahdollisuuksien rajallisuus, hankaloittaa monien ikäihmisten asemaa. Monille maksuvaikeuksista kärsiville voisi käteisen käyttö myös tuoda helpotusta kuluttamisen hahmottamiseen. On helpompi saada käsitys kokonaisvarallisuudesta käteistä käyttämällä kuin korttimaksuilla. Käteinen konkretisoi hyvin kulutuksen määrää.

Käteispalveluiden saatavuuden, talletuksen ja hyväksymisen laillisena maksuvälineenä kaikissa kaupoissa ja palveluissa tulee lainsäädännöllä säilyttää. Samoin tulee käteisen asemaa ylläpitää ja parantaa. Pelkästään kortti-, verkko- ja mobiilimaksuihin luottaminen heikentää yksilön mahdollisuuksia lainvoimaisen maksuvälineen käyttöön ja luo selkeän yhteiskunnallisen riskin poikkeustilanteissa. Käteismaksun pitää kelvata vähintään kaikkien valtiollisten palveluiden (esim. VR) ja päivittäistoimintojen parissa. Kustannukset tämän laillisen maksuvälineen käyttämisessä pitää myös pysyä kohtuullisena sekä yrityksille että kuluttajille. Sähköiset maksuvälineet ovat syntyneet aikoinaan vaihtoehdoksi – ei korvaajaksi – käteiselle.

 

(kirjoitus syksyllä 2022)

Mieleisiä jatko-opintopaikkoja lisättävä tarjontaan (Hämeenlinnan ja Hattulan alueille). Mielipide HäSa 7. 4. 22

/in /by

SIVUHUOMIONA: Tämä koskee koko tietysti maata, kaikilla niillä alueilla, missä vain toisen asteen paikoista on pulaa.

Ei teinejä pidä pakottaa aikuistumaan liian aikaisin,varsinkaan mikäli eivät itse sitä selkeästi toivo. Pääsääntöisesti nuorten paikka on kotonaan vanhempiensa huomassa ja – toivon mukaan – rakastavassa kasvuympäristössä. Pitkälle kestävä lapsuus ja nuoruus palvelee loppupeleissä yhteiskunnallisesti meitä kaikkia. Ei ole kenenkään etu pakottaa lapsia aikuistumaan liian varhain.

 

SIISPÄ ITSE MIELIPIDEKIRJOITUKSEEN:

Yle uutisoi 23. 3. lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten hakijamääristä ja surulla katsoin näitä lukuja. Jokaiselle oppilaalle ei riitä paikkaa – ei ensimmäisellä, eikä kyllä toisellakaan sijalla olleeseen – itse valittuun jatko-opintopaikkaan.  Tällä hetkellä toisen asteen koulutuksen ensisijaisia opintopaikkoja hakeneita, yhdeksänneltä luokalta valmistuvia, on 1185. Paikkoja auki 1126.  Näihin laskuihin on Ylen tilastoista huomioitu seuraavat lukiot ja ammattioppilaitokset: Parolan lukio, Lyseon lukio, Kaurialan lukio sekä ammattiopistoista Tavastia ja Hämeen ammatti-instituutti. Puute opintopaikoista näihin kouluihin on, jo ilman opintoasteiden erittelyä, 59.  Eli näihin kouluihin ei takuuvarmasti pääse itse ensisijaisesti valitsemaansa paikkaan 59 oppilasta.

Tarkempi tilanne on Ylen julkaisemien tilastojen varjolla seuraava: Lukioihin (Parola, Lyseo ja Kauriala) ensisijaiseksi hakukohteeksi oli hakenut 459 oppilasta, paikkoja jaossa 446. Yhteensä näihin edellä mainittuihin lukioihin oli hakijoita Ylen uutisoinnin mukaan 2421, joista suurin osa on tosin päällekkäisiä, eli sama oppilas on hakenut useampaan lukioon / lukiolinjaan.

Ammatillisissa oppilaitoksissa Tavastian luvut ensisijaiseen opiskelupaikkaan (lue ykköstoive) hakijoiden suhteen olivat 693, paikkoja auki 610. Hämeen ammatti-instituutissa (metsä- ja maatalousaloja) hakijoita oli 33 ja paikkoja auki 70.

Käytännössä nämä luvut tarkoittavat, että jo nyt elämän, opintojen, koronan ja sotauutisointien stressaamista lapsista, pettyy raskaasti ainakin 96 nuorta. Todennäköisesti myös osa näistä 96 nuoresta stressaantuvat – ainakin hetkeksi – omien opintojen tulevaisuudesta.

Kyllä jokainen meistä aikuisesta muistaa, miltä tuntui olla teini- ikäinen. Jos ei, niin nyt olisi hyvä hetki suoda rehellisesti omille muistoille tuokio. Koulumenestys yläasteella ei varmasti ole ainoa opiskelukykyjä ja tulevaisuuden pärjäämistä määrittelevä tekijä. Paljon nuoren oppimiseen vaikuttaa myös omat hormonimyrskyt ja kehitystaso sekä yhteiskunnan paineet ja odotukset. Ja nyt näiden lisäksi viime aikoina täysin nuoren (ja vanhankin) mielen yllättävät tapahtumat – mm. pandemia ja naapurivaltion aloittama sota.

 

Toivonkin nyt nuorten opiskeluista päättäviltä tahoilta ennakointia hyvissä ajoin. Kun tiedossa on nämä puuttuvat, ensisijaiset ja todennäköisesti toisenakin haetut opiskelupaikat, voisi tähän vajeeseen reagoida jo ennen kesälomia ja jatko-opiskelupaikkojen julkaisua. Avatkaa lisää opintopaikkoja jo nyt ennakoivasti. Ei kuormiteta murheilla näitä nuoria enää yhtään enempää – se ei palvele mitään tarkoitusta. Pyritään me aikuiset tässä asiassa tuomaan lapsille leppoisammat päivät kesälomien alkuun ja varmistetaan ajoissa näille nuorille onnistumisen iloa ja luottoa tulevaisuuteen.

Työntekijöistämme ja taloudesta:

/in /by

henkilöstö:

– huolehditaan alueen koulutustarjonnasta ja henkilöstön saatavuudesta.

– Panostetaan henkilöstön hyvinvointiin. Annetaan enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa työaikoihin ja lomiin. Muunnetaan johtajuutta vielä enemmän pohjoismaisen tyylin mukaiseksi eli työoloja kehittäessä keskustellaan työntekijöiden kanssa enemmän, kuunnellaan heitä ja annetaan heidän kokemukselle enemmän painoarvoa. Luodaan työoloista sellaisia, että työn suorittaville tekijöille on työn tekeminen mahdollisimman helppoa ja joustavaa. Työntekijälähtöinen johtaminen ja kommunikaatio kunniaan. Pidetään jokainen työntekijä turvassa mahdollisesti aggressiivisilta potilailta. Keskitytään työyhteisöjen viihtyvyyden lisäämiseen. Palkkojen korotukset eivät ole valtuuston päätettävissä ja toistaiseksi korotuksille ei nyt ole akuuttia kiirettä. Palkkojen harmonisointi tulee joka tapauksessa pääosin nostamaan palkkoja ja palkkakustannuksia. Ja palkkakustannukset tulevat nousemaan, vaikkei yhtäkään uutta työntekijää edes rekrytoitaisi.

 

Talous:

– Karsitaan liian kalliit ostosopimukset ja kilpailutetaan ne uusiksi nyt, kun vanhat sopimukset päättyvät.

– Järkevöitetään kiinteistökustannuksia karsimalla liian suuret ja mahdollisesti tarpeettomat kulut pois. Ei hyvä hoito seiniä katso, vaan hoidon saatavuutta.

– Uudelleenohjataan henkilöstöä, pilkotaan mahdolliset toimimattomat rakenteet ja luodaan uusia, ihmislähtöisiä ratkaisuja. Otetaan oppia muiden alueiden toimivista ratkaisuista – ja myös toimimattomista.

– Sakotetaan käyttämättömistä ja peruuttamattomista ajoista enemmän. Vähintä, mitä asiakas voi tehdä, mikäli ei sovittuun hoitoaikaan pääse, on perua aika ja vapauttaa se jollekin toiselle tarvitsevalle. Kalliiksi käy juoksuttaa ammattilaisia huhuilemassa käytäville niiden perään, jotka eivät paikalle saavukaan.

– Aloitetaan tiukalla talouskurilla, jotta hoito säilyy laadukkaana myös tulevaisuudessa.

 

Helpoksi ei hallituksemme ole tätä siirtymää tehnyt. Rahoitusta puuttuu paljon ja on selvää, että joitakin palveluita joudutaan väkisinkin alkutaipaleella karsimaan. Velanotto ja verojen korottaminen ei silti tule kysymykseen, emme me voi veroasteiden nostolla ja velanotolla heikentää enää enempää nykyistä kansantalouden tilaa ja ihmisten ostovoimaa.

Ennaltaehkäisy nousee todella tärkeään asemaan, jotta kulurakenteet pysyvät kurissa myös tulevaisuudessa. Vaikka, johtuen riittämättömistä määrärahoista, tilanne on nyt todella hankala, ei ole järkevää unohtaa tulevaisuuteen ulottuvia ratkaisuja. Säästöjä syntyy ainoastaan tukemalla jokaisen kansalaisen terveyttä ja hoitamalla ajoissa alkavat ongelmat, niin, ettei niiden hoidosta tule jälkikäteen vielä kalliimpaa.