Asun Kaurialassa, missä Jean Sibelius käyskenteli lapsena ja nuorena. Kaurialan vanhalle hautausmaalle on myös haudattu hänen isänsä vuonna 1868, Jannen ollessa vain 2,5-vuotias. Muita sukulaisia on haudattuna Ahveniston hautausmaalle. Jannelle luonto oli tärkeä ja läheinen. Luonnosta inspiroituneena hän ammensi voimaa sävellyksiinsä.

Luonnosta me edelleen saamme, keräämme ja kasvatamme itsellemme kaiken tarvitsemamme. Mitään muuta ”varastoa” ei meillä ole. Avaruudesta emme vielä – ehkä jopa onneksi – pysty itsellemme mitään haalimaan.

Jos meillä on sairas luonto, me sairastumme itse. Todella oleellinen osa meidän terveyttämme ja hyvinvointiamme on terve ja hyvinvoiva luonto, me olemme yksi eläinlaji muiden joukossa.
Siksi ympäristöterveyttä ei voi unohtaa Oma Hämeessäkään. Toiminnan pitää ympäristössämme olla sellaista, ettei se vaaranna meidän ihmistenkin hyvinvointia ja päätöksenteossa pitää huomioida vaikutukset ympäristöön. Kuntien kanssa on tehtävä saumatonta yhteistyötä tässäkin asiassa.

Suuronnettomuuksien estäminen, ennakointi ja torjunta ovat ratkaisevassa asemassa, kun kunnat ja hyvinvointialueet päätöksiään tekevät. Esimerkiksi kemiallisten aineiden kuljetukset, erilaiset teollisuuden toimialat ja vaikkapa eläimistä tarttuvat taudit (zoonoosit), muodostavat mahdollisia uhkakuvia ihmisille ja luonnolle (muutaman vaihtoehdon mainitakseni, on niitä muitakin).
Hyvinvointialueille kuuluu myös erilaisten katastrofien ehkäisy ja hoito, sekä niihin varautuminen. Alueen asukkaat on pidettävä turvassa ja mahdolliset uhkakuvat kartoitettava ja niihin on asianmukaisesti reagoitava ja varauduttava. Pelastustoimi liittyy tähän olennaisesti.

Vaikka kaikki haluamme elää huoletonta elämää, on hyvä myös varautua huonoihin aikoihin.
Minä toivon olevani mukana Oma Hämeessä varmistamassa meidän kaikkien elollisten olentojen turvallisen elon.

Olen aina välillä joutunut kuskaamaan lapsiani saamaan hoitoa, milloin mihinkin vaivaan. On ollut mm angiinaa, katkenneita käsiä ja jääkiekkomailan kanssa yhteen ottaneita hampaita. Itsekin olen monta kertaa kääntynyt palveluiden pariin, soittanut ambulansseja ja palokunnankin pari kertaa. Neljän lapsen kanssa, ja tässä työssä mitä teen, oppii nopeasti arvostamaan terveys- ja pelastuspalveluita.

Tarvitsemme työntekijöitä tarjoamaan hyvää hoitoa, nopeaa & ammattimaista apua ja sosiaalitoimen eri tukimuotoja.

Tarvitsemme työntekijöitä, jotka voivat hyvin, kokevat olevansa turvassa, ovat arvostettuja ja jotka voivat vaikuttaa omiin työskentelyoloihinsa. Näille työntekijöille tarvitsemme osaavat ja myös työntekijöidensä etuja puolustavat johtajat sekä esimiehet. Ja johtoporrasta tarvitaan selvästi vähemmän kuin työntekijöitä.

Ei haaskata rahoja ylisuureen hallintoon, vaan maksetaan kohtuulliset palkat osaaville työn suorittajille. Palkatessa tulee muistaa, että hyvillä työntekijöillä on kilpailuetu. Meidän täytyy pystyä jatkossa tarjoamaan heille työpaikkoja, mitkä miellyttävät ja ovat palkitsevia. Sillä mikäli työpaikka ei miellytä, löytävät nämä ammattilaiset kyllä muitakin töitä.

Minusta hyvät työntekijät ovat kullanarvoisia.

Oma Häme, kuten nimestä voi jo päätellä, on meille kaikille Hämeessä asuville. Yhteisöllinen vastuunkanto on tärkeää, eikä sitä voi liikaa painottaa. Me hämäläiset teemme Oma Hämeen näköiseksemme.

Meidän tulee alueellamme pitää huolta kaikista. Olemme samassa veneessä ja yhdessä juuri niin vahvoja kuin heikoimmat meistä. Meidän tulee varmistaa ja taata, että me kaikki voimme elää elämämme mahdollisimman hyvin. Jokainen meistä joutuu ajoittain kohtaamaan hätää, ahdistusta ja kipua. Mutta kuinka paljon pitää jaksaa ja kestää – mikä on kohtuullista? Se onkin toinen juttu.

Minusta meidän kaikkien, niin päättäjien kuin yksittäisten ihmisten, tulee parhaan kykynsä mukaan kohdella toisia aiheuttamatta turhaa ja ylimääräistä kärsimystä. Päättäjien kuuluu varmistaa, että apu ja hoito on jokaisen saatavilla viiveettömästi. Yksilöiden tulee puolestaan puhua ja käyttäytyä niin, etteivät loukkaa eivätkä vahingoita muita.

Pysähdytään auttamaan, ollaan ystävällisiä ja kohdellaan muita järkevästi. Me voimme tehdä Hämeestä paremman paikan kaikille.

Se mitä päätämme nyt ja tulevaisuudessa, vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä itse joku kaunis päivä koemme

Tämä on julkaistu Hämeen Sanomien mielipidekirjoituksissa 17. 11.

 

Lain rikkomukset sosiaalihuollon palveluja tuottavien tahojen toimesta altistaa mm vanhuksia, kehitysvammaisia ja lapsia huonolle kohtelulle, aliravitsemukselle ja heikolle hoidolle.

Vaikka suurin osa näitä palveluja tuottavista tahoista hoitaakin työnsä ja velvoitteensa hyvin, on yksikin tapaus liikaa. Tästä todella surullisena esimerkkinä viime päivien kohu Hämeenlinnalaisesta kaltoinkohdellusta alaikäisestä kehitysvammaisesta, jota oli sitomalla ja pakkopaidalla rajoitettu säännöllisesti sekä MOT:n mukaan myös pahoinpidelty. Myös vanhustenpalvelusta kantautuu välillä ikäviä uutisia ikäihmisten huonosta ja ala-arvoisesta hoidosta.

Nyt, uuden palveluja järjestävän tahon syntyessä, sekä aluevaaleissa äänestettäviä valtuutettuja valittaessa, on meillä mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Hyvällä suunnittelulla pystyy tuleva aluevaltuusto ja -hallitus ennaltaehkäisemään tämänkaltaisia tapauksia. Kun ostopalvelusopimuksia tulevaisuudessa solmitaan, on hoidon taso määriteltävä jo tarjousta pyydettäessä hyvin tarkkaan. Lisäksi valvonnan hoito- ja hoivapalveluita tuottavien toimijoiden tiloihin pitää olla riittävää ja säännöllistä. Palveluiden tilaajan (eli hyvinvointialueen hallinnon) vastuulla on varmistaa hoidon olevan maksetun sopimuksen ehtojen mukaista. Veronmaksajien rahoja ei voi tuhlata huonoon hoivaan ja kaltoinkohteluun.

Valvontakäyntien pitää jatkossa olla ennaltailmoittamattomia ja pohjautua yllätykseen. Oletusarvona hoitoa järjestettäessä pitää olla, että jokaisena kellonaikana on hoidon taso niin hyvä, ettei tarkastajien yllätyskäynnit tuota merkintöjä.

Ja koska uusi hyvinvointialueita koskeva lainsäädäntö edellyttää hyvinvoinnin ja terveyden seurantaa, on hoivaa tuottavien laitosten asiakkaille ja heidän omaisilleen sekä hoitohenkilökunnalle luotava järjestelmä, jonka kautta he pystyvät varmistamaan hoidon laadun toteutumisen. Palvelusta tulee myös löytyä helppo reitti ilmoittaa epäkohdista – niin, että ne aina johtavat yllätystarkastukseen.

Ja mikä tulee hoitohenkilökunnan turvattomuuden tunteeseen ja väkivallan pelon alla työskentelemiseen, täytyy meiltä löytyä keinot. Kaikissa näissä hoitoa tuottavissa laitoksissa ja kotipalvelussa työskenteleviä pitää kuulla hoitoa suunniteltaessa ja järjestäessä.

Tavoitteena tulevissa uudistuksissa pitää olla kaikille hyvä ja turvallinen hoito sekä hyvät ja turvalliset työpaikat jokaiselle alalla työskentelevälle.

Äänestäminen on tapa, millä äänioikeutetut voivat valita ne moraaliset arvot ja käytännön tavat, joilla yhteiskuntaamme hoidetaan. Jokaisella meistä on velvollisuus osallistua näihin valintoihin – muutoin on turha jälkikäteen valittaa tehdyistä päätöksistä. Politiikka on yksi arvojen työkaluista.

Uskon suurimman osan politiikkaan pyrkivistä haluavan aidosti olla mukana tekemässä kaupungistamme, lähipitäjistämme ja koko Suomesta paremman paikan asua ja elää. Miksi kukaan haluaisi kanssaihmisten kärsivän ja elävän epävarmuudessa? Sellainen ajattelu ei sovi millään meidän suomalaisten asenteisiin eikä siihen solidaarisuuteen, mihin meistä lähes kaikki on kasvatettu. Me suomalaiset luotamme julkisiin palveluihin ja hyvinvointiyhteiskuntaan.

Keinot yhteiskunnan kehittämiseen ovat eri puolueilla ja ehdokkailla erilaiset, jopa puolueiden sisällä on eroavaisuuksia. Kukaan ei halua rapistaa koulutusta eikä vanhustenhuoltoa. Eikä varsinkaan terveyspalveluita. Lasten ja nuorten puolesta on lähes kaikilla aito hätä. Eikä kukaan toivottavasti halua aiheuttaa ympäristökatastrofia? Mieleltään tasapainoiset eivät missään nimessä halua lisätä eläintenkään kärsimystä.

 Suurin ero löytyy tavoista ja keinoista, millä näitä palveluita on tarkoitus tuottaa.

Jotkut ehdokkaat haluavat rahoittaa yhteiskunnan menoja nostamalla veroja. Heidän mielestään niillä, joilla on suuret tulot, pitää olla myös suuremmat verot – ja näin se jo onkin. Välillä jotkut ehdotukset menevät jo absurdille puolelle. Erään puolueen puoluejohtaja haluaa progressiivista kunnallisveroa, vaikka se on jo käytössä. Vasta n 17 000 €:n vuosituloilla rupeaa veronmaksaja tosiasiallisesti kerryttämään kunnan verotuloja. (Kts. www.veronmaksajat.fi/globalassets/tilastot/kunnallisveron-osuus-palkkatulosta-2020.pdf )

Toiset taas kysyvät, mistä nuo verorahat on tarkoitus tehdä, jos ostovoimaa supistetaan liialla verotuksella. Huonosti suunnitellut yritysverot myös hidastavat investointeja ja työntekijöiden palkkaamista. Yritysten toimintaedellytysten takaaminen luo työtä ja vaurautta.

Totta on ainoastaan se, että julkinen puoli ei loppupeleissä tuota rahaa palvelujen ylläpitämiseksi – ainoastaan kuluttaa niitä. Ja noiden palveluiden ylläpitämiseksi pitää luoda taloudelliset mahdollisuudet.

Verenperimää:

Usein ihminen valitsee puolueensa sen mukaan, mitä on kotoaan oppinut. Puoluekanta kulkee usein verenperintönä. Se riippuu myös äänestäjän omasta työtaustasta, sekä varallisuudesta. Ehdokasta ei välttämättä valita loogisen ajattelun lopputulemana, vaan usein monet mielikuvat – oikeat ja väärät – värittävät ajatuksia. Kannattaa aina harkita ja punnita faktoja, sekä kyseenalaistaa annettuja tietoja. Faktantarkistus on suotavaa, tarinoita kun osaa kertoa moni taho.

Ja missään nimessä ei pidä uskoa pelottelua tai vastapuolen parjausta. Sellainen johtaminen ei ole hyvän tavan mukaista.

Omaa arvomaailmaa on hyvä vertailla ehdokkaiden arvomaailmaan vaalikoneissa. Niitä on useita ja löytyvät helposti googlaamalla. Usein ehdokkaat ovat jopa perustelleet omat kantansa. Niitäkin kannattaa lueskella, perustelut usein selvittävät joidenkin, hieman haastavasti muotoiltujen kysymyksien vastauksia.

Mutta tärkeintä kaikessa on ÄÄNESTÄÄ! Käyttäkää oikeuttanne osallistua päätöksentekoon. Demokratia ei ole sekään täydellinen hallintomuoto, mutta ehdottomasti paras ja toimivin toistaiseksi olemassa olleista!