Minä väitän, että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus.

Äänestäminen on tapa, millä äänioikeutetut voivat valita ne moraaliset arvot ja käytännön tavat, joilla yhteiskuntaamme hoidetaan. Jokaisella meistä on velvollisuus osallistua näihin valintoihin – muutoin on turha jälkikäteen valittaa tehdyistä päätöksistä. Politiikka on yksi arvojen työkaluista.

Uskon suurimman osan politiikkaan pyrkivistä haluavan aidosti olla mukana tekemässä kaupungistamme, lähipitäjistämme ja koko Suomesta paremman paikan asua ja elää. Miksi kukaan haluaisi kanssaihmisten kärsivän ja elävän epävarmuudessa? Sellainen ajattelu ei sovi millään meidän suomalaisten asenteisiin eikä siihen solidaarisuuteen, mihin meistä lähes kaikki on kasvatettu. Me suomalaiset luotamme julkisiin palveluihin ja hyvinvointiyhteiskuntaan.

Keinot yhteiskunnan kehittämiseen ovat eri puolueilla ja ehdokkailla erilaiset, jopa puolueiden sisällä on eroavaisuuksia. Kukaan ei halua rapistaa koulutusta eikä vanhustenhuoltoa. Eikä varsinkaan terveyspalveluita. Lasten ja nuorten puolesta on lähes kaikilla aito hätä. Eikä kukaan toivottavasti halua aiheuttaa ympäristökatastrofia? Mieleltään tasapainoiset eivät missään nimessä halua lisätä eläintenkään kärsimystä.

 Suurin ero löytyy tavoista ja keinoista, millä näitä palveluita on tarkoitus tuottaa.

Jotkut ehdokkaat haluavat rahoittaa yhteiskunnan menoja nostamalla veroja. Heidän mielestään niillä, joilla on suuret tulot, pitää olla myös suuremmat verot – ja näin se jo onkin. Välillä jotkut ehdotukset menevät jo absurdille puolelle. Erään puolueen puoluejohtaja haluaa progressiivista kunnallisveroa, vaikka se on jo käytössä. Vasta n 17 000 €:n vuosituloilla rupeaa veronmaksaja tosiasiallisesti kerryttämään kunnan verotuloja. (Kts. www.veronmaksajat.fi/globalassets/tilastot/kunnallisveron-osuus-palkkatulosta-2020.pdf )

Toiset taas kysyvät, mistä nuo verorahat on tarkoitus tehdä, jos ostovoimaa supistetaan liialla verotuksella. Huonosti suunnitellut yritysverot myös hidastavat investointeja ja työntekijöiden palkkaamista. Yritysten toimintaedellytysten takaaminen luo työtä ja vaurautta.

Totta on ainoastaan se, että julkinen puoli ei loppupeleissä tuota rahaa palvelujen ylläpitämiseksi – ainoastaan kuluttaa niitä. Ja noiden palveluiden ylläpitämiseksi pitää luoda taloudelliset mahdollisuudet.

Verenperimää:

Usein ihminen valitsee puolueensa sen mukaan, mitä on kotoaan oppinut. Puoluekanta kulkee usein verenperintönä. Se riippuu myös äänestäjän omasta työtaustasta, sekä varallisuudesta. Ehdokasta ei välttämättä valita loogisen ajattelun lopputulemana, vaan usein monet mielikuvat – oikeat ja väärät – värittävät ajatuksia. Kannattaa aina harkita ja punnita faktoja, sekä kyseenalaistaa annettuja tietoja. Faktantarkistus on suotavaa, tarinoita kun osaa kertoa moni taho.

Ja missään nimessä ei pidä uskoa pelottelua tai vastapuolen parjausta. Sellainen johtaminen ei ole hyvän tavan mukaista.

Omaa arvomaailmaa on hyvä vertailla ehdokkaiden arvomaailmaan vaalikoneissa. Niitä on useita ja löytyvät helposti googlaamalla. Usein ehdokkaat ovat jopa perustelleet omat kantansa. Niitäkin kannattaa lueskella, perustelut usein selvittävät joidenkin, hieman haastavasti muotoiltujen kysymyksien vastauksia.

Mutta tärkeintä kaikessa on ÄÄNESTÄÄ! Käyttäkää oikeuttanne osallistua päätöksentekoon. Demokratia ei ole sekään täydellinen hallintomuoto, mutta ehdottomasti paras ja toimivin toistaiseksi olemassa olleista!