Minä väitän, että käyttämättömät terveydenhuollon hoitoajat käyvät kaupungillemme kalliiksi, samalla kun ne vievät mahdollisuuden terveydenhuollon palveluilta niiltä, jotka kyseistä aikaa olisivat kipeästi tarvinneet.

/in /by

Jokainen terveydenhuollossa käyttämätön aika kuormittaa ja maksaa turhan paljon meille kaikille veronmaksajille. Samalla ne vievät hoitomahdollisuuksia oikeasti ja mahdollisesti akuuttia hoitoa tarvitsevilta. Se, että potilas ei vaivaudu saapumaan paikalle eikä edes perumaan varaamaansa aikaa, tarkoittaa väistämättä hoitavalle taholle – esim. lääkärille, hoitajalle tai laborantille – turhaa huhuilua käytäville ja sormien pyörittelyä tyhjässä huoneessa.

Tälle asialle pitää tehdä jotain. Meillä ei ole varaa maksaa ylimääräisiä veroja kompensoimaan unohduksista tai piittaamattomien ihmisten välinpitämättömyydestä. Sähköpostiini minna@minnahp.fi otan teiltä kaikilta mielelläni vastaan ehdotuksia.

Minä väitän, että huippu-urheilijoiden ja urheilujoukkueiden käyttämiä psyykkisiä valmennuksia voidaan soveltaa myös kouluihin oppilaiden avuksi.

/in /by

Meidän lapsillamme on hätä. Ja lisää tämä hätä kasvaa, jos emme pysty nykyistä kierrettä katkaisemaan. Tämä kurssitus sopii oppilaille, joilla tilanne ei ole tällä hetkellä vielä akuutti.

Väitän, että kouluissa annetut psyykkiset valmennukset voisivat auttaa aika suurta osaa nuorista hoitamaan ahdistusta, jännitystä ja alkavaa burn-outia.

Siksipä ehdotan ihan konkreettisena ja ennaltaehkäisevänä toimena psykologien tuomista kouluihin ainakin muutaman kerran / luokka / lukuvuosi. Nämä käynnit kannattaa todennäköisesti aloittaa jo ala-asteen viimeisillä luokilla (4 – 6 -luokat) sekä ulottaa kesto läpi yläkoulun. Koululaisille voi räätälöidä ihan omanlaisensa, ikäluokan kehitystasoon sopivan ohjelman. Tämä ohjelma voisi sisältää hengitysharjoituksia sekä muita työkaluja kielteisten tunteiden hillintään, mitä nyt ammattilaiset suosittelevatkaan. Samalla voivat nämä psykologit jakaa tietoa, mistä apua saa nopeasti, mikäli tilanne niin joskus vaatii.

Nämä psyykeen ja tunteiden hallinnan valmennustunnit sopisivat hyvin liikuntatunneilla pidettäväksi. Tietopaketteja ja tunnistusmekanismeja voi käsitellä terveystiedon tunneilla. Tärkeintä on, että voimme tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle keinot oppia hallitsemaan niitä tunteita, mitkä muutoin ovat kaikin puolin haitallisia ja elämää rajoittavia.

 

Ideoita minulla on vielä useita takataskussa, lisää seuraa – Stay tuned!

Minä väitän, että empaattinen lapsi

/in /by

ei potki siilejä, ei revi hyönteisiltä jalkoja, ei kiusaa eikä syrji muita ja tarvittaessa pysähtyy auttamaan kanssaihmistään hädässä.

Mikäli minut valtuustoon valitaan, tulen viemään eteenpäin seuraavanlaista;

Palkataan Hämeenlinnan kaupungin palvelukseen pari kiertävää ”satusetää tai -tätiä”. He työskentelisivät päivähoitopaikoissa ja esikouluissa kertoen satuja ja tarinoita – mahdollisesti sijaistaen samalla. Näillä saduilla lasten empatiakykyä voidaan vahvistaa. He rohkaisisivat lapsia puuttumaan ja kertomaan turvallisille aikuisille mahdollisista kokemistaan epäkohdista. Nämä empaattisuuden lähettiläät voivat opettaa lapsia kohtelemaan kaikkia elollisia olentoja lempeästi ja hyvin, sekä ymmärtämään omien tekojensa vaikutuksia muihin ihmisiin. Vanhempien pyynnöstä voisivat nämä hoitoalan ammattilaiset ohjeistaa myös koteja lastenkasvatuksen haasteissa.

Meidän tulee yhteisönä ja kaupunkina tarjota lapsille mahdollisuudet oppia oikeat ja lempeät tavat toimia. Samoin meidän tulee varmistaa, että jokaiselle lapselle opetetaan ne oikeudet, miten he voivat odottaa muiden tahojen heitä kohtelevan. Lapsille pitää opettaa rohkeutta kertoa, kun he elämänsä varrella todistavat vääryyksiä, on se sitten kiusaamista tai muiden elollisten olentojen kaltoinkohtelua. Ja kertomaan jopa silloin, kun he itse kokevat näitä tunteita kotonaan, päivähoidossa tai koulussa.

Lasten pitää pystyä luottamaan siihen, että aina löytyy joku vahvempi taho, joka heitä kykenee auttamaan. Ja tämä lupaus pitää meidän kaikkien vastuullisten kaupunkilaisten pystyä täyttämään.

Varhaiskasvatuksen ohella tapahtuva empatiakasvatus tulee onnistuessaan vähentämään koulukiusaamista ja tuomaan lapsille myöhemmin rauhaa olla erilaisia ja ainutlaatuisia – ilman pelkoa, että joutuvat kiusatuksi tai ulkopuolisiksi. Samalla pystyvät nämä ammattilaiset puuttumaan jo varhaisessa vaiheessa niiden lasten elämään, joiden kanssa ongelmia ja käytöshäiriöitä mahdollisesti havaitaan. Varhaisella puuttumisella estetään monia tulevaisuuden ongelmia.

Yrityksistä ja niiden merkityksestä, minä väitän:

/in /by

Ainoastaan luomalla mahdollisimman monelle yritykselle hyvät ja edulliset toimintaedellytykset, voimme varmistaa julkisten palveluiden pysyvyyden ja tason.

 

Me tarvitsemme Hämeenlinnaan lisää yrityksiä, jotka uskaltavat yrittää ja palkata työntekijöitä. Yrittäjiä, jotka kokevat olonsa turvalliseksi ja voivat luottavaisin mielin panostaa toimintaansa ja kasvattaa sitä. Ja työtä jokaiselle työikäiselle, mahdollisuuksia kaikille tienata toimeentulonsa ja elää mukavaan tulevaisuuteen luottaen. Sekä kulkuyhteyksiä ja palveluita pendelöijille, niin, että he pääsevät työpäiviensä jälkeen näppärästi koteihinsa lepäämään.

Tarvitsemme työntekijöitä ja yrittäjiä, jotta eri verojen kokonaiskertymän kasvattamiseen osallistuu kuntalaisista kaikki, eikä vain osa. Jos me emme saa tuloja kasvamaan, on ikävänä vaihtoehtona eri palvelujen leikkaukset. Kunnallisveron nosto ja erilaiset piilomaksut eivät palvele tätä tavoitetta. Eri maksuja ahnaasti ja lyhytnäköisesti korottamalla, ainoastaan karkotamme ne tahot, jotka julkisen sektorin taakkaa harteillaan tällä hetkellä kantavat. Karkottamisen sijaan näitä tahoja pitäisi tänne houkutella.

Nämä asiat eivät ole syy keskinäisille kärhämille, ei eri äärilaitoihin blokkiintumisille, eikä vastakkainasettelulle. Nämä ovat faktoja, jotka tulevaisuudessa palvelevat meistä jokaista.

 

Siksipä tähän loppuun kehittelin hahmoiltaan mytologisen ja silti tosielämään pohjaavan pikku tarinan.

Pienessä maassa elettiin vuosisatoja perunoita – välillä roudan murjomia sellaisia – syödessä. Sitkeä ja ylväs kansa sinnitteli ja taisteli tiensä ikeen alta. Hankalan alun jälkeen kaikki lähti sujumaan hyvin, kansa uskoi tulevaisuuteen, otti reippaasti lainaa ja velkaantui huimasti. Ja juuri tämän takia, juuri ennen suurta lamaa, oli tämä pieni maa vajonnut talousluokitusten pohjamutiin leprekaanien kultakätköjen maailmassa. Maa köyhtyi ja tuottavuus tippui. Kansa oli taas hädässä.

Mutta onneksi viisaat keijut ymmärsivät herättää Kelttien Feeniksin. Tämä uljas lintu toi hallitseville keijuille ohjekirjeen ylileprekaanien hallitukselta. Kirjeessä ohjeistettiin laskemaan veroja – paljon. Ja nyt jälleen on tämä pieni maa noussut taloudellisesta suostaan. Tämän pienen maan kulta-arkuissa on kilinää niin, että ovat nousseet toiseksi varakkaimmaksi maaksi koko Euroopan unionissa – heti Luxemburgin jälkeen.

Way to go Ireland!

Mikä oli tuon pienen tarinan oppi? Sellaisenaan emme tietenkään voi sitä kaupungissamme soveltaa. Yritykset ja yrittäjät kuitenkin pyrkivät löytämään itselleen parhaan olinpaikan, jossa kukoistaa ja kasvaa. Valintoihin vaikuttavat silloin monet tekijät; asiakkaiden kohtaaminen, kulkuyhteydet, viranomaistahojen kanssa mahdollisimman jouheva toiminta, kustannukset ym ym. Meiltä varmasti löytyy paljon tarjottavaa tähän yhtälöön?

Resursseista ja tiloista;

/in /by

Minä väitän, että meillä on kunnassa resursseja ja tiloja, joita ei hyödynnetä niin tehokkaasti kuin olisi mahdollista.

Minua harmittaa yksinäiset seniorit – eikä korona ole auttanut tilanteeseen yhtään.  Minua harmittaa myös se, ettei kouluihin riitä tarpeeksi terveydenhoitajia ja lääkäriaikoja. Ja se, että ruokahävikkiä on edelleen. No, harmittaa minua toki muutama muukin asia, mutta tässä tekstissä teen juuri noihin edellä mainittuihin harmituksen aiheisiin ehdotuksia.

Meillä on koulukiinteistöjä ympäri koko kaupunkia – jokaisessa suuremmassa taajamassa. Ja niissä ruokailee päivittäin lapsia, jotka eivät yleensä jaksa syödä kaikkea ruokaa. Ruokaa heitetään edelleen roskiin enemmän tai vähemmän.

Suuressa osassa näistä kouluista ei ole koulupäivän aikana paikalla tarpeeksi hoitohenkilökuntaa, terveydenhoitajia puuttuu, samoin tarvittavia lääkärinaikoja.

Siksipä esitän seuraavaa. Tarjotaan kunkin koulun alueen seniorikansalaisille mahdollisuus tulla päivittäin ruokailemaan lähikoululle, heti kun oppilaiden ruokatunnit ovat ohi. Ruokailun jälkeen luovutetaan koulun tiloja senioreiden harrastustoimintaan, paikalle voisi tulla viikoittain myös toimintaterapeutti, lähihoitajia vetämään jumppaa tai koulun opettajia – näin itse halutessaan – vetämään maalausta, käsitöitä, pelikerhoa, mitä nyt seniorit sitten toivovatkaan. Vaikka iloisia päivätansseja liikuntasalissa.

Tuplataan koululle lisää yhden terveyshoitajan paikan verran työaikaa, ja jaetaan tämän ylimääräisen terveydenhoitajan työaika aamupäivisin oppilaiden käyttöön ja iltapäiväksi hoitamaan seniorikansalaisia. Lounaan jälkeen tai ennen, he voivat kartoittaa hoidon tarvetta, tekemään pyynnöstä terveystarkastuksia, mittaamaan verensokerit, -paineet ja kolesterolit, mikäli sekin tarpeelliseksi koetaan. Tuodaan samalla periaatteella kouluun myös lääkäri. Näin saamme koronan eristäneille eläkeläisille sosiaalista elämää, palvelut lähelle kotia, sopivasti liikuntaa ja terveydenhuoltoa lisää sekä oppilaille, että senioreille.

Peruskoululaisen ruokailu loppuu pääsääntöisesti viimeistään yhdeltä, ja koulupäivä loppuu n klo 14-15 välisenä aikana, ja silloin lämmitetyt tilat jäävät käytännössä tyhjilleen. Samoilla lämmityskustannuksilla ja tilojen siistimisellä, voimme tarjota ikääntyneille paikkoja tavata toisiaan, ystävystyä naapuruston asukkaiden kanssa, harrastaa hetken, syödä terveellisesti ja tarvittaessa myös saada terveydenhoitajalta hoidon tarpeen arvioinnin sekä lääkärin vastaanottoajan.

Näissä kouluissa on jo valmiiksi töissä eri alojen osaavia ammattilaisia, on keittäjiä, terveydenhoitajia, kuvaamataidon opettajia, käsitöiden opettajia ym ym. (Tässä kohtaa voi joku kysyä, miten sitten tehdään, jos ruoka loppuu kesken. No, keittolounaan teko – tämän tiedän kokemuksesta – onnistuu nopeasti, se vaatii vain hieman ennakointia ja pelisilmää.) Hyödynnetään jo olemassa olevia tekijöitä ja tiloja, ja otetaan askel kohti yhteisöllisempää kuntaelämää.

Minä väitän, että;

/in /by
En ole poliitikko – vasta poliitikon oppisopimusta yritän saada aikaiseksi. Siksi minulla ei välttämättä ole tietoa kaikista kunnan asioista niin paljoa, että niihin rohkenisin mitään pätevältä vaikuttavia mielipiteitä esittämään.

Mutta tunnen itseni ja tiedän ne arvot ja moraaliset ohjausviivat, mitä pyrin noudattamaan. Minulla on myös paljon ideoita ja ajatuksia siitä, miten yksinäisyyttä ja kärsimystä voitaisiin vähentää sekä siitä, mitkä ovat hyvän elämän edellytyksiä.

Haluan pystyä katsomaan itseäni tyytyväisenä peilistä. Olemaan kuin Mustanaamio, hyvä hyville ja kova pahoille. Joten sen sijaan, että tekisin suuria lupauksia asioista, mistä en vielä tiedä tarpeeksi, kerron teille tässä blogissa niistä arvoista, mitä lupaan tulevissa päätöksissä noudattaa.

Eli olkaatte hyvät, ottakaa mukava asento, ja tutustukaa siihen, mitä MINÄ VÄITÄN.

 

MINÄ VÄITÄN, ETTÄ:

 

Lasten moraaliselle kasvulle on tärkeää uskoa joulupukkiin ja supersankareihin.

Joulupukki on minusta aikamme ehkä suurin sankari, lempeä jokaiselle lapselle (ja joskus joillekin aikuisillekin). Ja minusta maailma tarvitsee myös arjen supersankareita.

Lapset oppivat empatiaa ja toisten auttamista, kun heille tarjotaan esikuvia, jotka ovat lempeitä ja hyväsydämisiä, niitä, jotka ovat reiluja toimissaan ja ihmisiä, ketkä toimivat rohkeasti – jopa silloin, kun oikein pelottaa. Meille aikuisille jää rooli ja velvollisuus toimia tämänkaltaisina esimerkkeinä – meidän aikuisten tulee olla kaikille lapsille supersankareita ja aina, systemaattisesti, puuttua epätoivottavaan hja ilkeään käytökseen. Yhteisöllisyys ja koko kylä – tässä tapauksessa kaupunki – kasvattamassa lapsia sekä huolehtimassa toisistaan, on asia mikä loppupeleissä tulevaisuudessa hioo meidät yhteen, luo turvaa ja olot, missä jokainen uskaltaa kulkea kaupungilla, jopa niillä pimeillä puistoteillä.

Hämeenlinnan kaupungin uudeksi perinteeksi esitänkin seuraavaa; valitaan asukkaiden esittämistä henkilöistä joka vuosi X-määrä paikkakunnan ”joulupukkeja” taikka ”supersankareita” ja palkitaan heidät ainakin huomionosoituksin. Tehdään tästä vuotuinen tapa, ja arvostetaan kaupungissamme heitä, jotka jotain poikkeuksellista ovat vuoden kuluessa tehneet.

Toivon, että Hämeenlinnan kaupunkilaisista valitaan vuosittain juhlistettavaksi henkilöt, jotka ovat sydämellisellä ja ystävällisellä käytöksellään taikka rohkealla toiminnallaan saaneet aikaiseksi hyvää koko yhteisölle, luoneet turvaa ympärilleen tai toimineet poikkeuksellisen rohkealla tavalla.

Meidän pitää huomata oman kaupunkimme supersankarit ja joulupukit, ilmiannetaan heidät vuoden sankareiksi ja annetaan heille kerran vuodessa – esim. itsenäisyyspäivän taikka Sibelius-fantasian aikana – isot julkiset kiitokset ja huomiot. Tehdään hyvän tekemisestä tavoiteltava asia!