Yrityksistä ja niiden merkityksestä, minä väitän:

Ainoastaan luomalla mahdollisimman monelle yritykselle hyvät ja edulliset toimintaedellytykset, voimme varmistaa julkisten palveluiden pysyvyyden ja tason.

 

Me tarvitsemme Hämeenlinnaan lisää yrityksiä, jotka uskaltavat yrittää ja palkata työntekijöitä. Yrittäjiä, jotka kokevat olonsa turvalliseksi ja voivat luottavaisin mielin panostaa toimintaansa ja kasvattaa sitä. Ja työtä jokaiselle työikäiselle, mahdollisuuksia kaikille tienata toimeentulonsa ja elää mukavaan tulevaisuuteen luottaen. Sekä kulkuyhteyksiä ja palveluita pendelöijille, niin, että he pääsevät työpäiviensä jälkeen näppärästi koteihinsa lepäämään.

Tarvitsemme työntekijöitä ja yrittäjiä, jotta eri verojen kokonaiskertymän kasvattamiseen osallistuu kuntalaisista kaikki, eikä vain osa. Jos me emme saa tuloja kasvamaan, on ikävänä vaihtoehtona eri palvelujen leikkaukset. Kunnallisveron nosto ja erilaiset piilomaksut eivät palvele tätä tavoitetta. Eri maksuja ahnaasti ja lyhytnäköisesti korottamalla, ainoastaan karkotamme ne tahot, jotka julkisen sektorin taakkaa harteillaan tällä hetkellä kantavat. Karkottamisen sijaan näitä tahoja pitäisi tänne houkutella.

Nämä asiat eivät ole syy keskinäisille kärhämille, ei eri äärilaitoihin blokkiintumisille, eikä vastakkainasettelulle. Nämä ovat faktoja, jotka tulevaisuudessa palvelevat meistä jokaista.

 

Siksipä tähän loppuun kehittelin hahmoiltaan mytologisen ja silti tosielämään pohjaavan pikku tarinan.

Pienessä maassa elettiin vuosisatoja perunoita – välillä roudan murjomia sellaisia – syödessä. Sitkeä ja ylväs kansa sinnitteli ja taisteli tiensä ikeen alta. Hankalan alun jälkeen kaikki lähti sujumaan hyvin, kansa uskoi tulevaisuuteen, otti reippaasti lainaa ja velkaantui huimasti. Ja juuri tämän takia, juuri ennen suurta lamaa, oli tämä pieni maa vajonnut talousluokitusten pohjamutiin leprekaanien kultakätköjen maailmassa. Maa köyhtyi ja tuottavuus tippui. Kansa oli taas hädässä.

Mutta onneksi viisaat keijut ymmärsivät herättää Kelttien Feeniksin. Tämä uljas lintu toi hallitseville keijuille ohjekirjeen ylileprekaanien hallitukselta. Kirjeessä ohjeistettiin laskemaan veroja – paljon. Ja nyt jälleen on tämä pieni maa noussut taloudellisesta suostaan. Tämän pienen maan kulta-arkuissa on kilinää niin, että ovat nousseet toiseksi varakkaimmaksi maaksi koko Euroopan unionissa – heti Luxemburgin jälkeen.

Way to go Ireland!

Mikä oli tuon pienen tarinan oppi? Sellaisenaan emme tietenkään voi sitä kaupungissamme soveltaa. Yritykset ja yrittäjät kuitenkin pyrkivät löytämään itselleen parhaan olinpaikan, jossa kukoistaa ja kasvaa. Valintoihin vaikuttavat silloin monet tekijät; asiakkaiden kohtaaminen, kulkuyhteydet, viranomaistahojen kanssa mahdollisimman jouheva toiminta, kustannukset ym ym. Meiltä varmasti löytyy paljon tarjottavaa tähän yhtälöön?