Mielenterveys- ja päihdepalvelut

• Mielenterveyspalveluissa pyritään ennaltaehkäisemään ja tarjoamaan matalan kynnyksen palveluita. Palkataan lisää mielenterveysammattilaisia.
• Ennaltaehkäisevää toimintaa ja palveluita tarjolle jokaiselle alueen asukkaalle. Tarjotaan opastusta ja keinoja itsehoitoon.
• Terapiatakuu mielenterveyshäiriöistä kärsiville. Apua pitää saada nopeasti, mieluiten 7 päivän sisällä ensimmäisestä yhteydenotosta.
• Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen vahvemmin mukaan varhaiskasvatuksen ja koulujen toimintaan.
• Tuodaan alueille päihderiippuvaisille turvalliset tilat, missä myös apua voidaan kohdennetusti tarjota matalalla kynnyksellä. Päihdeongelmat eivät poistu piilottamalla niitä puistoihin ja kaduille. Tarjotaan päihderiippuvaisille mielenterveyspalveluita jo ennen päihteettömyyttä.

 

 

Oppilas- ja opiskelijahuolto

• Palkataan kouluihin enemmän hoitohenkilökuntaa; kuraattoreja, psykologeja ynnä muita.
• Ennaltaehkäisyyn panostaminen ja varhaisen tuen tarjoamisen lisääminen
• panostetaan koronan aiheuttaman henkisen kuorman korjaavaan sekä sosiaalistavaan toimintaan. Otetaan mukaan avuksi järjestöt, yhdistykset ja harrasteseurat.

 

 

Vammaispalvelut

• Kotipalveluiden tehostaminen, tuetaan mahdollisuuksien mukaan itsenäistä asumista.
• Palvelukodit, lisätään tarkastusten määrää ja otetaan järjestöt ja yhdistykset mukaan tiiviimmin kuntouttavaan toimintaan. Lisätään elämisen mielekkyyttä tarjoamalla monipuolisesti harrastusmahdollisuuksia. Lisätään ennaltailmoittamattomia tarkastuksia.
• Omaishoito – autetaan omaishoitajia jaksamisessa ja autetaan & tuetaan heitä
• Työ- ja toimintakykyä voidaan ylläpitää yhteistyössä yritysten ja järjestöjen kanssa. Mahdollistetaan pienimuotoinen palkallinen työskentely matalalla kynnyksellä.
• Huomioidaan esteettömyys kaikessa uudisrakentamisessa ja saneeraustöissä.
• Suunnitellaan kuntoutusjaksojen osallistujalistat niin, että kuntoutujat voivat omien lähtökohtien mukaisesti saada toisistaan vertaistukea, ystäviä ja jopa löytää seurustelu-/aviokumppanin.

 

pelastustoimi

• Sopimuspalokuntien tukeminen ja harrastajamäärien kasvattamisen avustaminen
• Pelastustoimelle korvamerkityn rahan osoittaminen, jotta apu saadaan varmistettua paikalle nopeasti.
• Oma Hämeen pitää yhteistyössä pelastuslaitoksen, kuntien ja Taysin kanssa laatia kattava alueellinen valmiussuunnitelma sekä suuronnettomuuksiin että terveydenhuollon erityistilanteisiin. Suurharjoituksia pitää järjestää tarpeeksi usein yhdessä eri toimijoiden kanssa, jotta kaikki sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiin tietävät tarvittaessa omat tehtävänsä ja kykenevät niistä turvallisesti suoriutumaan.

 

perusterveydenhuolto:

 

– Tuodaan lääkäri- ja hoitopalvelut lähelle ihmisiä, esim. kouluja ja muita, jo olemassa olevia, tiloja hyödyntämällä.

– nopeutetaan hoitoon pääsyä ja hoidon arviointia digitalisaation avulla. Muistetaan varmistaa mahdollisuus myös livekontakteihin heille, jotka sitä tarvitsevat.

– muistetaan, että perusterveydenhuoltoon kuuluu myös hammaslääkärien ja -hoitajien saatavuus!

– hyödynnetään palveluiden tarjoamisessa myös yksityisiä firmoja, muun muassa palveluseteleitä käyttämällä. Ei unohdeta tästä myöskään kolmatta sektoria. Ilman näitä palveluntuottajia emme pärjää.

 

 

erikoissairaanhoito:

 

– luodaan perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoidon pariin siirtymiseen joustava ja nopea järjestelmä. Väestöä palvelee parhaiten perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimiva kokonaisuus.

– varmistetaan laboratorioiden ja perustason kuvantamispalveluiden, sekä kuntoutuksen säilymisen lähellä ihmistä.

– hoidetaan tietojärjestelmät ajantasaisiksi ja yhteensopiviksi

– huolehditaan ensihoidon mukana säilyminen oleellisena osana kokonaisuutta

– ollaan tiiviisti mukana kehittämässä tutkimustoimintaa ja osallistutaan uusien hoitojen ja hoitomuotojen kehitykseen.

 

 

sosiaalihuolto:

– huolehditaan sosiaalipalveluiden saatavuudesta ja madalletaan kynnystä avun pyytämiseen sekä vastaanottamiseen.

– Puututaan ongelmiin ennen kuin tilanteet ehtivät huonoiksi. Ennaltaehkäistään ongelmien syntyä.

– Tarjotaan lapsiperheille ja nuorille varhaista tukea. Tuodaan kotipalvelut lähemmäs perheitä.

 

 

A) Ehkäistään ylisukupolvista ongelmien kasautumista auttamalla perheitä vanhemmuudessa. Sosiaalitoimen ammattilaiset osaavat auttaa ja tukea hankalien aikojen ylitse vanhempia. Heidän kauttaan voimme tarjota lastenvahti apua, tukea arjen pyörittämiseen ja opastusta hankalien tilanteiden selättämiseen.

 

B) Hoidetaan jokaiselle lämmin majapaikka. Kanta-Hämeessä asunnottomuus ei ole kovin iso ongelma, mutta silti heitäkin löytyy.

 

C) Otetaan järjestöt mukaan toimintaan. Pyydetään näiltä tahoilta apuja ihmisten tavoittamiseen ja auttamiseen.

 

D) Luodaan mahdollisuus jokaiselle saavuttaa helposti digitaalisessa muodossa apua ja tukea ongelmissa. Myöhemmin OmaHämeen mielenterveys-chat olisi hieno lisä asukkaiden tukemiseen ja avun sekä ohjeiden antamiseen.

 

E) Terapiatakuu pitää saattaa voimaan.

 

F) Matalan kynnyksen palveluja pitää lisätä.

 

G) Tiivistetään mielenterveysammattilaisten, sosiaalitoimen, terveyspalvelujen, poliisin ja opetuslaitosten ammattilaisten yhteistyötä yleisestä toimintasuunnitellusta aina asiakkaan hoitoon. Jokainen viranomainen on allekirjoittanut salassapitosopimuksen ja ymmärtää virkamiestä koskevat velvollisuutensa. On asiakkaiden ja asukkaiden etu, että tiedonkulku on toimivaa.

Edelleen mielenterveyteen liittyvistä häiriöistä puhuminen on monille vaikeaa, jopa mahdotonta. Tämä johtuu muun muassa korjaavia ja hoidollisia toimia koskevista ennakkoluuloista sekä mielenterveyden ja päihteiden väärinkäytön aiheuttamasta häpeän tunteesta. Myös lapset ja nuoret hiljenevät usein häpeän ja pelonkin takia. Liian usein ongelmat tulevat ilmi vasta kun tilanne on päässyt aivan liian vakavaksi.

Mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat koko suomalaiselle yhteiskunnalle n 11 miljardia euroa vuosittain (lähde Mieli ry). Päihteiden väärinkäyttö on todella usein jonkun hoitamattoman mielenterveys häiriön ”omahoitoa”. Vanhempien päihderiippuvuus ja mielenterveysongelmat traumatisoivat ja vaurioittavat monia lapsia sekä nuoria, ja jättävät valitettavan usein aikuisuuteen asti ulottuvat syvät haavat. Puhumattakaan ylisukupolvisista vaikutuksista; monet näistä ongelmista periytyvät sukupolvelta toiselle osittain geneettisesti sekä opittua kaavaa toistamalla. Meistä todennäköisesti jokainen tuntee jonkun, jolla on jonkinlainen päihderiippuvuus. Luultavasti päihdeongelmatkin helpottaisivat monen kohdalla, jos taustalla olevia traumoja, masennusta, ADHD:tä ym. syitä hoidettaisiin tehokkaammin ja niihin olisi puututtu ajoissa – jo varhaislapsuudessa ja kouluissa.

Tästä häpeästigmasta pitää päästä eroon. Tutkimuksen mukaan 60–85 % aikuisista on elämänsä aikana kokenut ainakin jonkun mielenterveys häiriön (psykiatri Anna Keski-Rahkosen haastattelu Tiede -lehdessä 1/22). Todellisuudessa luku lienee jopa suurempi. Todennäköisesti mielenterveyden ongelmat koskevat meitä kaikkia jossain kohtaa elämän varrella. Toinen asia on se, kuinka järeitä toimenpiteitä nämä sitten hoidollisesti vaativat. Puhumalla asioista avoimesti, ennaltaehkäisyllä ja varhaisella puuttumisella takuuvarmasti kevyempiä.

Mielenterveys on osa kokonaisterveyttä, ja sitä pitää vaalia ja harjoittaa, sekä ennaltaehkäistä ongelmien kasautumista – aivan kuten fyysisen terveyden kohdalla. Mielenterveyden häiriöistä puhuttaessa pitää myös muistaa, että suurin osa (aivan kuten fyysistenkin sairauksien kohdalla) menee ohi ja parantuu. Ja ne, mitkä jäävät kroonisiksi, ovat usein hoidettavissa ja oikealla hoidolla niiden kanssa oppii elämään, vieläpä oikein hyvää elämää.

Ja jotta tästä häpeästigmasta päästään tulevaisuudessa eroon ja saadaan kaikki mahdolliset vaivat hoidettua ajoissa, pitää näistäkin tulla arkipäiväisiä keskustelun aiheita. Kyllä omasta jaksamisesta ja tunteista läheisten, koulukavereiden ja työyhteisön kanssa puhuminen kuuluu normaaliin elämään. Näistä asioista, niin kuin fyysisistä häiriötiloista – vaikkapa selkäsärystä – puhumisesta pitää tulla aivan normaalia.

Meidän pitää keksiä keinot, miten jalkauttaa sekä mielenterveyden hoitokeinot, että sosiaalitoimen antama apu jokaiselle alueemme asukkaalle osaksi täysin normaaleja toimintoja. Tämän lisäksi tarvitsemme tulevaisuudessa keinot alueemme asukkaiden mielenterveyden ja elinolojen kartoitukseen, sekä nopeat, selkeät ja oikeasuhtaiset hoitoreitit kaikille hoitoa tarvitseville.

Uutta aluevaltuustoa tulee odottamaan todella suuri työ sekä mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamisessa että ennaltaehkäisevien toimien laajentamisessa. Tästä työstä pitää suoriutua pelkäämättä ja uudenlaisella ajattelulla. Mielenterveyden ammattilaisia sekä sosiaalitoimen työntekijöitä pitää kuulla tarkkaan tulevia päätöksiä tehdessä. Näiden ammattilaisten kuuleminen on aivan välttämätöntä, jotta toimet osataan ohjata oikein. Toivottavasti tulevat valtuutetut ymmärtävät tässäkin asiassa vastuunsa ja velvollisuutensa.

Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia yli 50 % ja aikuisista miltei joka neljäs sairastaa jotain mielenterveyshäiriöitä vuosittain (lähde Mieli ry). Nuorten mielenterveystilastot ovat äärimmäisen karua luettavaa, eivätkä ne edes näinkään raadollisina paljasta ongelmien todellista laajuutta.

Kouluihin – kaikille asteille – on saatava enemmän kuraattoreja ja psykologeja. Samoin tarvitaan lisää sosiaalialan työntekijöitä, koulujen terveydenhoitajia ja -lääkäreitä. Varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevien toimien lisääminen koteihin, kouluihin, ja jo varhaiskasvatuksen pariin, on välttämätöntä. Mikäli tähän ei viimeistään nyt puututa tarmokkaasti, tulee tilanne olemaan aivan sietämätön sekä henkisesti että taloudellisesti kestämätön muutaman vuosikymmenen päästä. Meidän on pakko puuttua jämäkästi tähän kehitykseen.

Työ ei tule olemaan helppoa eikä ongelmatonta. Mahdotonta tämä ei saa olla. Meillä on keinoja, joten ei kaihdeta niiden käyttämistä.

Ps: Minulle tuli yllätyksenä, ettei edes huostaanotetuille lapsille ja nuorille ole automaattisesti, resurssien puutteen vuoksi, tarjolla terapiaa. Tämä on mielestäni täysin käsittämätöntä, varsinkin jos ottaa huomioon vuosittaisen lasten ja nuorten huostaanotettujen määrän Kanta-Hämeessä, viime vuonna -20 yhteensä 417 (lähde THL). Tilanne on käsittämätön, sillä jokaisen huostaanoton ja jopa lastensuojelun sijaishuoltoon joutuvien historiasta löytyy varmasti asioita, mitkä olisivat suotavia päästä purkamaan neutraalin ammattilaisen kanssa. Mielellään ennen aikuisuutta ja mahdollisia kerronnallisia ongelmia. Ja vaikka lapsi/nuori ei olisikaan heti valmis näitä asioita käsittelemään, pitää heille olla olemassa mahdollisuus tuen saamiseksi sillä hetkellä, kun he siihen viimein ovat valmiita. Jo pelkästään uuteen asumismuotoon ja uusiin huoltajiin sopeutuminen tarkoittaa varmasti enemmistön osalta erilaisia sopeutumishaasteita – näin, vaikka uusi asumisjärjestely olisi kuinka ihanteellinen hyvänsä.