Aatoksia mielenterveyshäiriöistä, niiden synnystä, vaikutuksista ja hoidosta

Edelleen mielenterveyteen liittyvistä häiriöistä puhuminen on monille vaikeaa, jopa mahdotonta. Tämä johtuu muun muassa korjaavia ja hoidollisia toimia koskevista ennakkoluuloista sekä mielenterveyden ja päihteiden väärinkäytön aiheuttamasta häpeän tunteesta. Myös lapset ja nuoret hiljenevät usein häpeän ja pelonkin takia. Liian usein ongelmat tulevat ilmi vasta kun tilanne on päässyt aivan liian vakavaksi.

Mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat koko suomalaiselle yhteiskunnalle n 11 miljardia euroa vuosittain (lähde Mieli ry). Päihteiden väärinkäyttö on todella usein jonkun hoitamattoman mielenterveys häiriön ”omahoitoa”. Vanhempien päihderiippuvuus ja mielenterveysongelmat traumatisoivat ja vaurioittavat monia lapsia sekä nuoria, ja jättävät valitettavan usein aikuisuuteen asti ulottuvat syvät haavat. Puhumattakaan ylisukupolvisista vaikutuksista; monet näistä ongelmista periytyvät sukupolvelta toiselle osittain geneettisesti sekä opittua kaavaa toistamalla. Meistä todennäköisesti jokainen tuntee jonkun, jolla on jonkinlainen päihderiippuvuus. Luultavasti päihdeongelmatkin helpottaisivat monen kohdalla, jos taustalla olevia traumoja, masennusta, ADHD:tä ym. syitä hoidettaisiin tehokkaammin ja niihin olisi puututtu ajoissa – jo varhaislapsuudessa ja kouluissa.

Tästä häpeästigmasta pitää päästä eroon. Tutkimuksen mukaan 60–85 % aikuisista on elämänsä aikana kokenut ainakin jonkun mielenterveys häiriön (psykiatri Anna Keski-Rahkosen haastattelu Tiede -lehdessä 1/22). Todellisuudessa luku lienee jopa suurempi. Todennäköisesti mielenterveyden ongelmat koskevat meitä kaikkia jossain kohtaa elämän varrella. Toinen asia on se, kuinka järeitä toimenpiteitä nämä sitten hoidollisesti vaativat. Puhumalla asioista avoimesti, ennaltaehkäisyllä ja varhaisella puuttumisella takuuvarmasti kevyempiä.

Mielenterveys on osa kokonaisterveyttä, ja sitä pitää vaalia ja harjoittaa, sekä ennaltaehkäistä ongelmien kasautumista – aivan kuten fyysisen terveyden kohdalla. Mielenterveyden häiriöistä puhuttaessa pitää myös muistaa, että suurin osa (aivan kuten fyysistenkin sairauksien kohdalla) menee ohi ja parantuu. Ja ne, mitkä jäävät kroonisiksi, ovat usein hoidettavissa ja oikealla hoidolla niiden kanssa oppii elämään, vieläpä oikein hyvää elämää.

Ja jotta tästä häpeästigmasta päästään tulevaisuudessa eroon ja saadaan kaikki mahdolliset vaivat hoidettua ajoissa, pitää näistäkin tulla arkipäiväisiä keskustelun aiheita. Kyllä omasta jaksamisesta ja tunteista läheisten, koulukavereiden ja työyhteisön kanssa puhuminen kuuluu normaaliin elämään. Näistä asioista, niin kuin fyysisistä häiriötiloista – vaikkapa selkäsärystä – puhumisesta pitää tulla aivan normaalia.

Meidän pitää keksiä keinot, miten jalkauttaa sekä mielenterveyden hoitokeinot, että sosiaalitoimen antama apu jokaiselle alueemme asukkaalle osaksi täysin normaaleja toimintoja. Tämän lisäksi tarvitsemme tulevaisuudessa keinot alueemme asukkaiden mielenterveyden ja elinolojen kartoitukseen, sekä nopeat, selkeät ja oikeasuhtaiset hoitoreitit kaikille hoitoa tarvitseville.