OMA HÄME TOIMII YHDESSÄ KUNTIEN KANSSA vol#II – asiaa varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta

Kunnille jää merkittävä rooli asukkaidensa hyvinvoinnin edistämiseksi. Kunnat vastaavat edelleen mm kouluista sekä varhaiskasvatuksesta. Paljon riippuu kunnasta, minkälaisia näissä edellä mainituissa ovat ryhmäkoot. Kunnasta riippuu myös kouluruokailun laatu sekä tarjottavan ruoan määrä.

Ryhmäkoko on merkittävä tekijä oppimisrauhan ja kouluväkivallan (kiusaaminen ON väkivaltaa) estämiseksi. Liian suuret ryhmät eivät anna opettajille tarpeeksi aikaa keskittyä myös oppilaiden eettiseen ja moraaliseen kasvuun, eivätkä anna aikaa opettaa sosiaalisen elämän pelisääntöjä.

Ruokailu taas on tärkeä osa lasten ja nuorten kasvua. Varsinkin vähävaraisille perheille on valtavan tärkeää, että lapsi saa monipuolista ja tasalaatuista ruokaa koulusta. Tärkeää olisi myös kouluissa huolehtia, että kaikki lapset menevät ruokailemaan ja syövät riittävästi, eivätkä pelleile tämän etuuden kanssa ainakaan kavereitaan miellyttääkseen.

Koulutuksella ja varhaiskasvatuksella on muitakin tarkoituksia kuin pelkästään opetettavan aineen opetus. Koulujen ja päiväkotien merkitys lasten henkiselle kasvulle, itseluottamuksen kehittymiselle ja ystävyyssuhteiden luomiselle on valtaisa. Nykyisillä velvoitteilla ei opettajilla ja lastenhoitajilla ole välttämättä aikaa huomata niitä oppilaita ja lapsia, jotka tarvitsisivat varhaista apua. Monesta koulusta puuttuu opettajia, kouluavustajia, hoitajia, lääkäreitä, kuraattoreja ja psykologeja (eikä useimmassa ole enää auttamassa edes sitä aina valvovaa silmää – koulun talonmiestä).

Näille asioille voidaan tehdä paljonkin. Huolehditaan, että kunnat jatkossa palkkaavat kouluihin tarpeeksi henkilökuntaa. Huolehditaan, ettei näitä opetusalan ammattilaisia uuvuteta turhalla byrokratialla ja itse kasvatustyöhön liittymättömällä työllä. Hoidetaan noihin kouluihin lääkärit, hoitajat, psykologit ym. Annetaan näille koulujen ammattilaisten vastaanottoaikoja myös lähialueen muille asukkaille. Tämä voisi helpottaa varsinkin pitäjien asukkaiden elämää.

Ja miksi tähänkin asiaan pitää nyt – uuden hyvinvointialueen syntyessä – kiinnittää huomiota? Mikäli me emme onnistu järkevästi huolehtimaan lastemme ja nuortemme tasapainoisesta kehityksestä, miten tämä meidän valtiomme jatkossa pyörii, jos meidän tulevaisuutemme aikuiset eivät voi hyvin? Miten ja millä varallisuudella meitä vanhuksina hoidetaan?

Meidän jokaisen velvollisuus on huolehtia jälkikasvustamme hyvin. Tässä kutistuvassa maailmassa ei koko kylä enää riitä kasvattamaan meidän lapsiamme, siihen tarvitaan koko maakunta ja kokonainen kansa.