MAALAISJÄRKI MUKAAN PALVELUIDEN SIJOITTELUUN JA SAATAVUUTEEN
Jos asuu suuremman kunnan keskusta-alueella, on hoitoon hakeutuminen kohtuullisen helppoa. Varsinkin, jos on varakas ja vakuutukset ovat kunnossa. Puhumattakaan työterveyden pariin kuulumisen eduista. Tilanne muuttuu radikaalisti heti, kun nämä ehdot jäävät edes osittain toteutumatta.
Näihin ongelmiin pitää löytää ratkaisut. Ja moneen se onnistuukin hieman laatikon ulkopuoleisella ja uudenlaisella ajattelulla. Tässä siis vain muutama ongelma ja ratkaisuehdotukseni niihin.
Ongelma 1: Kylien ja taajamien asukkailla on välillä todella pitkä matka hoitoon. Samaan aikaan kouluista puuttuu hoitohenkilökuntaa.
Ratkaisu ongelmaan 1: Kouluissa on jo valmiina rakenteet vastaanotolle, kiinteistön ylläpito on hoidettuna ja lämmitys maksettuna. Nyt, uuden järjestelmän syntyessä, tuodaan nämä kaivatut terveyskeskuslääkärit ja terveydenhoitajat tiimeinä kouluille eli uudelleenohjataan heidän työpisteensä. Tällöin he voivat hoitaa koulun oppilaita tiloissa työskentelevien ammattilaisten lisäksi ja avuksi. Tuosta ajasta liikenee vastaanottoaikoja myös muille alueen asukkaille. Saamme lähes kouluun oman ”kylälääkärin”.
Ongelma 2: Lääkäriin ei julkiselle puolelle saa välttämättä aikoja edes akuuteissa tilanteissa.
Ratkaisu ongelmaan 2: Palvelusetelit käyttöön. Annetaan potilaan itse päättää missä sen haluaa käyttää. Valinnanvapaus palveluntarjoajan suhteen pitää säilyä ja kilpailu varmistaa hoidon laadukkuuden. Palvelusetelin suuruus näissä akuuteissa sairastumisissa voi vastata sitä keskimääräistä summaa, mitä hoito julkisella puolella olisi maksanut. Setelin voi myöntää hoitaja ajanvarauksen yhteydessä, harkinnanvaraisesti.
Ongelma 3: Liikuntarajoitteisten pääsy hoitoon vaatii paljon erityisjärjestelyjä ja on usein potilaalle itselleen väsyttävää.
Ratkaisu ongelmaan 3: Kun nuo ”kylälääkärit” saadaan sijoiteltua lähemmäs ihmisiä ja syrjäseutujen asukkaita, voi osan päivistä ajastaa kotikäynneille. Mikäli digitalisaatiosta ei ole apua kyseiselle potilaalle tarvittavien lähetteiden (esim. labrat, röntgen) tekoon sekä jatkohoidon suunnittelussa, on lääkäri + hoitaja -tiimin kotikäynnit varteenotettava vaihtoehto. Samalla voi kotiin saapuva hoitohenkilöstö arvioida muun avun tarpeen ja ohjata sekä avustaa potilasta eteenpäin muiden sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavien tahojen pariin. Työtä suorittavia ammattilaisia on kuitenkin tarkkaan kuultava ennen kuin tätä voidaan viedä eteenpäin. Työntekijöiden turvallisuus tulee aina varmistaa, eritoten mahdollisia kotikäyntejä ajatellen.
Ongelma 4: Tiedän, että monilla pitkäaikaissairailla on suuri tarve löytää itselleen elämän rakkaus, moni terve ei ymmärrä, eikä aina kestä sairauden mukanaan tuomia haasteita. Kumppanin löytyminen on usein vaikeaa sellaisellekin, joka vielä (toistaiseksi) on terve. Voitte ehkä kuvitella, minkälaista rakkauden löytäminen on, kun on oikein sairas ja liikuntarajoitteinen. Tarve löytää sielunkumppania ei kuitenkaan unohdu sairastumisen myötä. Yksinäisyys on suuri ongelma, myös pitkäaikaissairaille.
Ratkaisu ongelmaan 4: Useimmat liikuntarajoitteiset ja pitkäaikaissairaat käyvät ainakin jonkinlaisessa kuntoutuksessa. Usein kuntoutuspotilaiden suunnittelussa ei huomioida henkilön siviilisäätyä. Tämä olisi kuitenkin helposti ja kohtuullisen pienellä työllä korjattavissa. Kun potilas hakeutuu kuntoutukseen, voisi hän halutessaan ilmoittautua sinkkujen kuntoutusjaksolle. Samoista vaivoista kärsivien on helpompi ymmärtää toisiaan ja edes mukavan vertaistuen löytäminen helpottaisi monien elämistä. Saati, jos tuolta löytyisikin kumppani jakamaan elämän iloja ja suruja.
On suorastaan saamatonta olla huomioimatta mm tämänkaltaisissa ongelmissa pieniä, yksinkertaisia ja maalaisjärjellä ajateltuna yksinkertaisia ratkaisuja.
Eli tuossa edellä pari esimerkkiä tavoista, millä minun mielestä ihmisiä voitaisiin hoitaa potilas- ja asiakaslähtöisemmin, edelleen kohtuullisin kustannuksin.