Ennaltaehkäisyyn panostava päätöksenteko säästää alueensa ihmisiä sekä kärsimykseltä että kalliilta veroilta.

Ennaltaehkäisevä työ tuo ihmisille mielekkäitä elinvuosia, elämänlaatua sekä edistää merkittävästi ihmisten terveyttä. Inhimillisen hyödyn lisäksi tuo ennaltaehkäisevä työ merkittäviä säästöjä. Hyviä tuloksia on saatu muun muassa 2-tyypin diabeteksen hoidosta sekä muistisairauksien ennaltaehkäisystä. Ennaltaehkäisyn käsitettä kannattaakin laajentaa koskemaan useita elämänalueita ja kohtaloita.

Tulevaisuudessa pitää pystyä vieläkin parempaan! Lasten ja nuorten henkistä hyvinvointia tukevia käytäntöjä tulee kehittää. Koulujen henkilökunnan, poliisin ja kuntien yhteistyöllä voidaan puuttua tehokkaasti kouluissa tapahtuviin henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Koulupsykologin ja mielenterveyden ammattilaisten tapaamisten mahdollistaminen jokaisessa koulussa pitää löytyä päättäjien ykköstavoitelistalta.

On toivottavaa pystyä tulevaisuudessa, lääketieteen koko ajan kehittyessä, tarjoamaan myös entistä laajempia syöpäseulontoja. Suunterveydenhuoltokin on merkittävä osa yleisterveyttä. Meno- ja andropaussin tunnistaminen ja oikea-aikainen hoito lisää ihmisten elämäniloa ja vireystilaa. Samalla kun lihaskato ja syöpäriski pienenee, kiittävät ihmisten sydämet ja lihakset annetuista hormonihoidoista. Elämänlaatua voi aikaansaada myös ”kipinän” säilyminen parisuhteessa. Tehtävää riittää kärsimyksen ja ennenaikaisten kuolemien ennaltaehkäisemiseksi.

Yksinäisyyden torjuntaan ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn laitettu työpanos kantaa hedelmää moninkertaisesti. Työkalupakkiin kuuluu olennaisesti myös päihdetyö. Kodeissa tapahtuvaan väkivaltaan sekä mahdollisiin ideologisten ääriainesten päännostoihin pitää pureutua kovalla kädellä.

Kokonaisturvallisuuden kehittämisellä on merkittävä rooli ennaltaehkäisevässä työssä. Pelastustoimella ja turvallisuuslautakunnilla on iso rooli ihmisten turvaamisessa ja vaaranpaikkojen ennakoinnissa.
Hyvinvointia ja terveyttä edistävä työ sisältää laajan ja kirjavan joukon sekä asiakkaita että toimijoita. Tämä onnistuu parhaiten, kun yhteistyö sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastuspalvelun, alueen kuntien, yhdistysten, yritysten ja työllisyyspalveluita tarjoavien tahojen välillä saadaan hiottua toimivaksi.

Monitoimijaisen yhteistyön onnistumisen varmistaminen vaatii seuraavan valtuustokauden päättäjiltä ja virkamiehiltä pähkäilyä, kovaa työtä sekä uudenlaista ajattelua. Tämä työ ja savotta kannattaa silti tehdä, sillä tehtävän työn palkinto aineellistuu ihmisten hyvinvointina, hyvänä elämänlaatuna sekä kustannustehokkaana toimintana.

Tutkimusnäyttö hyvinvointia ja terveyttä edistävistä toimista on vaikuttavaa. Näitä toimia ei parane väheksyä suunniteltaessa hyvinvointialueiden ja kuntien palveluita.

Julkaistu Hämeen Sanomissa 30. 3. 2025

Viestintää terävöitettävä!

Vaalikentillä pyöriessä on tullut toistuvasti ilmi, kuinka paljon edelleen löytyy ihmisiä, jotka eivät kykene käyttämään digitaalisia palveluita. Viestintä pelkän netin varassa ei ole vielä tätä päivää. Suomessa elää arviolta miljoona ihmistä, jotka eivät osaa tai pysty käyttämään digitaalisia palveluita (YLE 22. 2.). Ja vaikka osaamista löytyisikin vielä tällä hetkellä, ei digitaalisessa muodossa löytyvä informaatio ole aina itsestäänselvyys eivätkä taidot, eri tilanteista johtuen, ole välttämättä pysyvä ominaisuus.

Ainakin Kokoomuksen Kanta-Hämeen aluevaltuustoryhmä on käyttänyt ryhmärahojaan sote-palveluiden yhteystietojen jakamiseksi. Puhelinnumeroita on printattu toreilla ja tapahtumissa jaettaviin flyereihin. Myös koteihin jaettaviin, puolueen paikallisten toimijoiden julkaisemiin lehtiin, on yhteystietoja painatettu. Puolueiden painattamien paperisten versioiden varaan ei tiedon tavoitettavuutta kuitenkaan voi täysin laskea. Aatteellisista syistä ja ennakkoasenteiden vuoksi, saattaa osalla postin vastaanottajista päätyä hyödyllinenkin tieto suoraan paperikeräykseen.

Liian nopea digitaaliseen kommunikointiin siirtyminen vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisten oikeuksien toteutumisen ja pahimmassa tapauksessa heikentää ihmisten luottamusta yhteiskunnan peruspalveluihin. Viestintäkanavia täytyy, terveyspalveluiden ja kuntien lisäksi, lisätä myös muun muassa Kelan, sosiaalitoimen ja työllisyyspalveluiden kohdalla. Ennen kuin julkisilla varoilla toimivat tahot saavat viestinnän toimimaan tasapuolisesti, ei juuri löydy perusteita vaatia yksityisiä ja kansallisesti toimivia tahoja vastaamaan tähän tarpeeseen. Julkisten, ja verorahoilla pyöritettyjen, toimijoiden tulee näyttää esimerkkiä kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun mahdollistamisessa.

Kuntien ja hyvinvointialueiden pitää varmistaa tarpeellisen tiedon löytyminen jokaiselle kansalaiselle. Tietoa ja viestintää pitää jakaa tarpeeksi, toistuvasti ja määrätietoisesti monella eri kanavalla – niin kauan, että se varmasti tavoittaa yleisönsä. Puhelinnumeroiden ja eri apukanavien löytyminen voi kuitenkin ratkaista oikea-aikaisen avun piiriin pääsemisen. Hyödyntämällä ilmaisjakelulehtiä, eri ilmoitustauluja ja printattuja minipuhelinluetteloita saadaan tietoa eteenpäin myös heille, joilla ei ole pääsyä tai kykyjä löytää tietoja digitaalisessa muodossa. Julkisten toimijoiden tulee olla valmiina tuottamaan, ainakin halukkaille, yhteystiedot myös perinteisesti paperisina versioina. Toiveena ja tavoitteena on valtio, hyvinvointialueet ja kunnat, jossa yhdenkään ihmisen oikeudet eivät jää toteutumatta digitaalisen siirtymän takia.

Ennaltaehkäisyyn panostava hyvinvointialue säästää alueensa ihmisiä sekä kärsimykseltä että kalliilta veroilta.

Sairauksia, syrjäytymistä ja onnettomuuksia ennaltaehkäisevä työ tuo hyvinvointialueiden asukkaille mielekkäitä elinvuosia, elämänlaatua sekä edistää merkittävästi ihmisten terveyttä. Inhimillisen hyödyn lisäksi tuo ennaltaehkäisevä työ merkittäviä säästöjä.

Hyvinvointialueilla on jo otettu käyttöön monia ennaltaehkäiseviä käytänteitä. Monilla hyvinvointialueilla tarjottu liikuntaneuvonta on vähentänyt merkittävästi tyypin 2 diabetesta sairastavien kohdalla vakavia seurannaissairauksia sekä hoitaja- että lääkärikäyntejä. Muistisairauksien ennaltaehkäisy, yhdistämällä ravitsemusohjausta, liikunta- ja muistiharjoittelua sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden hallintaa, on vähentänyt muistisairauksien riskiä jopa 30 %:lla!

Tulevaisuudessa tulee nopealla aikavälillä pystyä vielä parempaan! Naisten vaihdevuosien tunnistaminen ja oireiden oikea hoito ennaltaehkäisee monia estrogeenivajeesta johtuvia sairauksia. Onnistunut hormonikorvaushoito hidastaa muun muassa osteoporoosia ja lihaskatoa. Ja samalla kun syöpäriski pienenee, niin potilaan sydänkin kiittää annetusta hormonihoidosta.

Tarvetta hyvinvointialueiden nopeille toimille on myös lasten ja nuorten henkistä hyvinvointia tukevien käytäntöjen kehittämiseksi. Koulujen henkilökunnan, poliisin ja kuntien yhteistyöllä voidaan puuttua tehokkaasti kouluissa tapahtuviin henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Sosiaalisen median lukutaidon selkokieliseen opettamiseen, sekä lasten ja nuorten irrottamiseen ruuduista, tarvitaan uudenlaista luovaa ajattelua. Koulupsykologin tapaamisten mahdollistaminen jokaisessa koulussa ja pitäjässä pitää löytyä päättäjien ykköstavoitelistalta.

Yksinäisyyden torjuntaan ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn laitettu työpanos kantaa hedelmää moninkertaisesti. Tähän työhön tulee ottaa mukaan kaikki toimijat – perusterveydenhuolto, sosiaalitoimi, yhdistykset, yritykset sekä työllisyyspalveluita tarjoavat tahot. Työkalupakkiin kuuluu olennaisesti myös ehkäisevä päihdetyö.

On toivottavaa pystyä tulevaisuudessa, heti uusien seulontakeinojen tullessa markkinoille, tarjoamaan laajempia syöpäseulontoja. Suunterveydenhuoltokin on merkittävä osa yleisterveyttä, hampaiden reikiintymisen ja parondontiitin ehkäisy vaikuttaa positiivisesti koko kehoon. Tehtävää riittää kärsimyksen ja ennenaikaisten kuolemien ennaltaehkäisemiseksi.

Hyvinvointia ja terveyttä edistävä työ sisältää laajan ja kirjavan joukon sekä asiakkaita että toimijoita. HYTE – työ onnistuu parhaiten, kun yhteistyö sosiaali- ja terveyspalveluiden, alueen kuntien, yhdistysten ja yritysten välillä saadaan hiottua toimivaksi. Kokonaisturvallisuuden kehittämisellä on merkittävä rooli ennaltaehkäisevässä työssä. Pelastustoimella ja turvallisuuslautakunnilla on iso rooli ihmisten turvaamisessa ja vaaranpaikkojen ennakoinnissa. Monitoimijaisen yhteistyön onnistumisen varmistaminen vaatii seuraavan valtuustokauden päättäjiltä ja virkamiehiltä pähkäilyä, kovaa työtä sekä uudenlaista ajattelua. Tämä työ ja savotta kannattaa silti tehdä, sillä tehtävän työn palkinto aineellistuu ihmisten hyvinvointina, hyvänä elämänlaatuna sekä kustannustehokkaana toimintana.

Tutkimusnäyttö hyvinvointia ja terveyttä edistävistä toimista on vaikuttavaa. Näitä toimia ei parane väheksyä suunniteltaessa hyvinvointialueiden palveluita.

Varautuminen on muutakin kuin tavaran hamstraamista

Yllätyksiin elämässä kannattaa varautua monella eri tasolla. Jokaiselle tulee takuuvarmasti vastaan sekä henkilökohtaisia kriisejä ja poikkeustilanteita, että laajamittaisia, kokonaisia yhteisöjä koskevia kriisejä. Henkilökohtaisista kriiseistä tutuimpia meille jokaiselle ovat esimerkiksi läheisen kuolema, avioero, taloudellinen ahdinko, työpaikan menetys ja sairastuminen. Laajamittaisista sekä kohtuullisen yleisistä poikkeustilanteista esimerkeiksi käyvät muun muassa suuronnettomuudet, vedenjakeluun kohdistuvat häiriöt, taajama-alueiden pitkäkestoiset sähkökatkot, sodat ja niiden uhkat sekä erilaiset epidemiat/pandemiat. Lisäksi jokainen, vähänkin historiaa lukenut ja tunteva, tietää näiden tapahtumaketjujen olevan kohtuullisen säännöllisesti toistuvia.

Jokainen näistä edellä mainituista kriiseistä on helpompi selättää, jos niihin on edes ajatustasolla varautunut. Vielä helpompaa niistä on selvitä, jos varautumista on tuotu käytännöntasolle. On hommattu etukäteen tietoa eri apukanavista. On tehty testamentti ja hoitosuunnitelma. On huolehdittu läheisistä ja ystävistä, jotta tukiverkko on lähellä, mikäli oma maailma murtuu hetkellisesti. On säästetty edes vähän rahaa pahan päivän varalle ja on osattu elää hyvää sekä tasapainoista elämää ennen kriisiä. On helpompaa uskaltaa elää, kun on varautunut, ainakin henkisesti. Eikä kriisejä kannata etukäteen pelätä, ainoastaan myöntää elämän realiteetit.

Toivottavaa on, että jokainen tutustuisi ainakin sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaan uuteen varautumisoppaaseen. Heistä, joilla ei ole pääsyä nettiin, voivat hyvinvointialueen toimipisteet, eri yhdistykset ja yritykset sekä ennen kaikkea taloyhtiöt kantaa vastuuta informaation perille viemiseksi. Varautumista käsitteleviä tiedonantoja voi jakaa porraskäytävän ”heippa-lappu” – taululla, vastaanottojen odotustiloissa, sekä kauppojen ilmoitusseinillä. Yhteisöllisyys ja yhteisvastuun kantaminen auttavat tässäkin.

Lähes jokainen tietää 72 tunnin kotivara -ohjeen. Kuinka monella sitten on nämä listalta löytyvät tavarat hankittuna, on toinen juttu. Tällä hetkellä meillä on kaikki hyvin. Näitä kotivaran tavaroita ehtii itselleen ja läheisilleen hommata pikkuhiljaa, yksi asia kerrallaan. Nyt meillä on aikaa hankkia tietoa, ymmärrystä ja henkistä kestokykyä. Meillä on aikaa auttaa myös läheisiämme ja aikaa tutustua naapureihimme. Meillä on aikaa hankkia kaikki selviytymistä edesauttavat voimavarat – tietoa, ystäviä sekä toimintakuntoinen ja kestävä yhteiskunta. Meillä on aikaa yhteiskuntanakin varautua – ihan kaikkeen.

Ihminen on siitä hieno eliölaji, että yhteisönä ihmiset selviävät uskomattomistakin asioista. Laumaäly ja empatia kantavat meitä eteenpäin. Nyt siis kannattaa aloittaa oma varautuminen. Sen voi tehdä pienin askelin, pikkuhiljaa – ahdistustumatta ja pelkäämättä. Kunhan meistä jokainen tekee kykyjensä mukaisesti parhaansa, kestämme yksilöinä, yhteisöinä, kantahämäläisinä ja suomalaisina ihan mitä vaan.

Julkaistu Hämeen Sanomissa 12. 3. 2025

Sotepäätökset tulevaisuuden turvaksi

Hyvinvointialueilta kuuluu myös hyviä uutisia. Viime vuoden alijäämä jäi pelättyä pienemmäksi ja useita palveluita on jo saatu pikkuhiljaa muokattua taloudellisesti kestävämmiksi. Monella alueella saadaan alijäämää kurottua lähes tavoiteajassa. Ilman valtavia yllätyksiä pääsevät taloudestaan tarkat hyvinvointialueet huokaisemaan helpotuksesta, kun riski valtionvarainministeriön arviointimenettelyyn joutumisesta pienenee. Ainakin teoriassa ja paperilla.

Nämä hyvät uutiset eivät kuitenkaan tarkoita, että tulevat aluevaltuustot ja -hallitukset voisivat ”lomailla”. Yleisen kustannustason nousu, palkankorotukset ja -harmonisoinnit, henkilöstön saatavuusongelmat sekä väestön ikärakenne tuovat omat ongelmansa talouden tasapainottamiseen. Pelastustoimen roolia on muuttuneessa globaalissa tilanteessa arvioitava uusiksi – väestön turvaamiseen pitää panostaa monella tasolla ja pelastustoimen resurssit on pidettävä kunnossa. On myös syytä aloittaa jo ennakkoon hyvinvointialueiden yhteistyön kehittäminen. Alueellisen erikoistumisen ja hankintojen järkevä ohjaus tuo säästöjä ja tehokkuutta palveluihin. Potilasturvallisuuden takaamisen kannalta tämä on tarpeellista. Eri alueiden yhteistyötä kehittämällä voimme myös välttyä vääjäämättömältä näyttävältä hyvinvointialueiden yhdistämiseltä. Uudenlainen ajattelu ja uudistukset ovat aivan välttämättömiä.

Olemassa olevia resursseja käyttämällä pystymme kyllä keksimään uusia tapoja tuottaa monenmoisia toimivia terveys- ja sosiaalipalveluita. Oma lääkäri -mallin jalkauttaminen, jonojen purkaminen myös yksityistä sektoria hyödyntämällä sekä lasten ja nuorten terapiatakuu ovat hienoja onnistumisia sote -kentällä. Ja ainakin Varsinais-Suomessa on jo onnistuttu kutistamaan iäkkäiden jono lakisääteiselle tasolle.

Edellisen hallituksen tekemä uudistus pitää sisällään paljon hienoja tavoitteita, mutta realistinen tämä uudistus ei ole talousvaikutuksia tarkastellessa. Marinin hallituksen asettama laki hyvinvointialueista, 115§ määrittelee taloutta koskevat toimenpiteet ja velvoitteet selkeästi: ”Hyvinvointialueen taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien”. Kiire tulee, eikä yhdellekään toimijalle nämä säästötoimenpiteet ole helppoja.

Miksi sitten valtio ei kata täysimääräisesti tätä alijäämää? Vastauksen kuvittelisi olevan kaikille selvä – valtiolla ei ole rahaa. Meillä veronmaksajilla – varsinkaan keskituloisilla palkansaajilla – EI ole varaa maksaa yhtään enempää veroja! Veroastetta nostamalla tukahdutetaan loputkin suomalaisten ostovoimasta ja ajetaan kaikki kynnelle kykenevät varakkaammat tahot muuttamaan omaisuuksineen halvemman verotuksen maihin. Eikä veroasteen nousun mukanaan tuoma yleisen kustannustason nousu helpota yhtään kaikista köyhimpien elämää. Lainanotto kompensoimaan taloudellista hätätilannetta taas on täysin vastuutonta. Emme me voi jättää lapsillemme ja lapsenlapsillemme maksettavaksi elämisemme yltäkylläisyyttä. Myös kasvavilla sukupolvilla on oikeus hyvinvointivaltioon, turvaan ja terveyteen.

Vastuulliset päätökset, sekä tehokkaiden ja riittävien sotepalveluiden tuottaminen on meidän kaikkien etu – varsinkin lapsiemme. Jatketaan rohkeasti säästökuuria ja nostetaan Suomi ylös tästä velkasuosta. Terve talous on meidän kaikkien paras turva!

 

Julkaistu Kokoomusnaisten blogina 21. 2. 2025

https://www.kokoomusnaiset.fi/etusivu/minna-heinonen-pesonen-sotepaatokset-tulevaisuuden-turvaksi/?fbclid=IwY2xjawI5hBVleHRuA2FlbQIxMAABHbXmlaB9eTcUaM8ro0DvM-u9D6P8tmhdGN2YYmCSrOZPauU_vMBpVhSy2w_aem_fYG5L8SurWuiCCJZPjflTg

Hyvinvointialueiden laajemmasta yhteistyöstä tehokkuutta, taloudellisuutta ja potilasturvaa

Sisä-Suomen yhteistyöalueen (Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen
hyvinvointialueiden) yhteistyösopimus muun muassa työnjaosta, sekä
palveluiden yhteensovittamisesta, on järkevää ja perusteltua. Yhteistyötä
näiden alueiden välillä on tehty jo ennen Marinin hallituksen voimaanpanemaa
Sote-lainsäädäntöä. Tays:in Keskussairaala tarjoaa huippuosaamistaan alueiden
asukkaille, erityisesti erikoissairaanhoidon tiimoilta. Sosiaalialan
osaamiskeskukset pystyvät ilmeisesti hyvin jalkauttamaan tutkimustiedon
käytäntöön ja pelastustoimi on käsittääkseni tuottanut palveluita yli kunta- ja
aluerajojen jo vuosikymmeniä.
Nykyisissä sopeuttamispaineissa on kuitenkin toivottavaa aloittaa keskustelu
myös muiden hyvinvointialueiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Kehittämällä
ja tiivistämällä Oma Hämeen yhteistyötä Keski-Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja
Varsinais-Suomen hyvinvointialueiden kanssa, voimme yhdessä löytää sekä
taloudellisia, että asukkaiden palvelua parantavia käytänteitä. Yhteistyötä
naapurissa olevien hyvinvointialueiden kanssa voi tehdä ilman, että toimiva
sopimus Sisä-Suomen yhteistyöalueesta vaarantuu. Toimivien ratkaisuiden
löytyminen on jokaisen hyvinvointialueen jokaisen asukkaan etu. Henkilöstön
saatavuusongelmaan pystytään vastaamaan paremmin, kun potilaiden
käytettävissä on osaavat tahot kohtuullisten matkojen päässä – tai
tuotettavissa alueelle kohtuullisen matkan päästä.
Vaikka valinnanvapaus antaakin jokaiselle kansalaiselle oikeuden valita
mieleinen palveluntuottaja omaan kiireettömään hoitoon, ei aina vuodeksi
”kiveen hakattu” valinta palveluntuottajasta välttämättä sovi jokaiseen
tilanteeseen. Joustavuus tuottaa tässäkin asiakkaan kannalta parhaan
lopputuleman. Joustava palveluntuottaminen, varsinkin raja-alueilla, saattaisi
nopeuttaa ja lyhentää potilaiden pääsyä perusterveydenhuoltoon. Esimerkiksi
Ypäjältä on kohtuullinen matka Loimaalle, vaikka normaalisti asukas haluaisikin

suuntautua Jokioisille tai Forssaan. Samaa käytännettä voidaan soveltaa myös

muihin hyvinvointialueilla annettuihin velvoitteisiin.
Jotta vältymme hyvinvointialueiden yhdistämisiltä, on syytä aloittaa ajoissa eri
yhteistyöalueiden, sekä hyvinvointialueiden, yhteistyö. Työstettävä palapeli on
toki iso ja haastava – mutta ei mahdoton!
Julkaistu Hämeen Sanomat 15. 2. 2025

Yksinäisyyden torjuntaa tehostettava

Yksinäisyys voi tappaa ja on vakava kansanterveysongelma. Yksinäisyys aiheuttaa muun muassa masennusta, syöpäsairauksia, sydän- ja verisuonitauteja sekä muistisairauksia. Siksi yksinäisyyden torjunta on sairauksien ennaltaehkäisevänä toimintana vähintään yhtä tärkeä kuin liikunnan lisääminen.

Oma Hämeen alueella on sekä kunnilla, että hyvinvointialueella, mahdollisuuksia yksinäisyyden torjumiseksi. Kuntatasolla päättäjien tulee huomioida yhteisölliset vaikutukset kaikessa suunnittelussa ja päätöksen teossa. Kuntaa rakennetaan aina ensisijaisesti asukkaille. Hyvinvointialue taas voi tarjota suoraan asiakkailleen työkaluja yksinäisyyden torjuntaan. Lääkäri tai hoitaja voi ohimennen hoitaessaan potilasta kysyä potilaan sosiaalisesta elämästä. Mikäli potilas vaikuttaa yksinäiseltä, voi hoitava taho tarjota kohdennettua tietoa alueen vaihtoehdoista – yhdistyksistä, kerhotoiminnoista, urheiluseuroista ja eläkeläisporukoista. Oma Hämeen nettisivuilla voi kootusti kertoa kunkin alueen tarjonnasta. Paperiset versiot on helppo ojentaa hoitokontaktin aikana heille, jotka eivät nettiä käytä. Jo pelkkä tietous vaihtoehdoista voi olla ihmiselle helpottava tieto. Jokaisen omalle kontolle jää sitten päätös, tarttuuko tilaisuuteen vai ei.

Vaikka liikuntaa tuputetaan ihmelääkkeenä tällä hetkellä joka tuutista, ei liikunta yksinään riitä hyvänolon tunteen aikaansaamiseksi kaikilla ihmisillä. N 10–15 % ihmisistä kantaa genetiikka, joka ei mahdollista nautinnon saamista liikunnasta. Ja itseasiassa hampaat irvessä harrastettu pakotettu liikunta voi jopa lisätä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Kuolemaa ei pysty juoksemaan tai hiihtämään pakoon. Yhteisöllisyyden ja sosiaalisen elämän vaikutukset elinajanodotteeseen ovat nähtävissä Pohjanmaan ruotsinkielisen rannikkoseudun asukkaita tarkastellessa. Tilastot kertovat faktat, ja vaikka genetiikalla onkin merkitystä, ovat monet tutkimustulokset osoittaneet selkeästi rannikkoseudun ruotsinkielisen väestön rikkaan sosiaalisen elämän vaikutukset ihmisen hyvinvointiin. Vastaavasti suomenkielisillä – vähemmän yhteisöllisisillä alueilla – voi nähdä vastakkaisen vaikutuksen. Yksinäisyys todella tappaa. Ja tämän takia sosiaalisen elämisen mielekkyyteen pitää poliittisessa päätännässä kiinnittää enemmän huomiota.

Meistä jokainen tietää, että hauskassa seurassa on mukavampi sairastaa!

(Mielipidekirjoitus Hämeen Sanomissa 4. 2. 2025)

 

ETÄTYÖ, MIELENTERVEYS JA HILJAISEN TIEDON SIIRTYMINEN

Blogikirjoitus Kokoomusnaisten sivuilla

Introverteille on koronan jälkeinen elämä tehty helpoksi. Kun kaiken voi tilata kaupasta ja työt suorittaa kotoa käsin, ei ihmiskontakteille tarvitse altistua. Helpoksi eriytyminen on tehty myös ekstroverteille. Niin helpoksi, että omatoimiseen suorittamiseen tottuu ja turtuu. Kun yksinäisyys sitten viimein iskee, ei jäljellä enää välttämättä ole luontaisia kontakteja eikä ystäväporukoita, joiden kanssa on helppoa tavata. Toisten ihmisten kanssa kommunikoinnista saattaa salakavalasti tulla entistä hankalampaa.

Tämä ei tietenkään koske jokaista suomalaista, osalla suomalaisista on työelämän ulkopuolella hyvinkin vilkas sosiaalinen elämä: Perhe ja itsevalitut ystävät sekä harrasteporukat. Omassa turvallisessa kuplassa eläminen voi tuntua aluksi hyvältä vaihtoehdolta. Mutta haittapuoliakin on, sillä sulkeutumalla omaan kuplaan ei ymmärrys ja empatia muita kohtaan kasva – eikä edes säily.
Etätöiden ja -opiskelun ympärille luotu arki tuo monen mielenterveydelle väistämättä haasteita. Jopa introverttikin on loppujen lopuksi laumaeläin. Jokainen kaipaa välillä seuraa. Muiden ihmisten läsnäolosta saa lohtua ja jaksamista, sekä apua haastaviin aikoihin. Jokainen meistä tarvitsee edes muutamia läheisiä ihmissuhteita sekä työn tai opiskelujen suorittamiseen vertaistukea.

Etätyö sekä -opiskelu aiheuttaa eriytymistä jo lähes pandemian tavoin, tästä kielii myös moni vastakkainasetteluun pohjaava lieveilmiö. Dialogeja eri ääripäitä edustavien ihmisten kanssa ei käydä entiseen tapaan eikä näin ollen minkäänlaista konsensusta pääse kehittymään. Ryhmäytymistä ei tapahdu, eikä tärkeitä ihmiskontakteja pääse syntymään. Tiedon ja aikaisemmin opittujen hyvien käytänteiden välittyminen henkilöltä toiselle, jos ei vallan esty, niin ainakin vaikeutuu huomattavasti. Työpaikoilla muiden kanssa rupattelu kahvin ääressä, sosiaalisten taitojen opettelu sekä fyysisen kanssakäymisen aikana tapahtuva hiljaisen tiedon mutkaton siirtyminen on koko työ- ja opiskeluyhteisön sekä palkanmaksajan etu.

Nyt on aika palautua pandemiaa edeltävään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Pakottaa ihmiset poteroistaan takaisin päivänvaloon ja opetella elämään ihmisiksi ihmisten kanssa. Nyt ei ole aika eristäytyä (mökille) – seuraavaa pandemiaa odotellessa.

Onnistunut kriisiviestintä alkaa ennakoivasti ennen kriisejä.

Mielipidekirjoitus Hämeen Sanomissa 23. 9. 2024

Suomalaisilla ei tällä hetkellä ole minkäänlaista akuuttia hätää. Meillä on hienosti rakennettu infra ja kansallinen valmius monenmoiseen koetteluun. Korona opetti paljon tulevien pandemioiden varalle, ja meitä kansalaisia on turvaamassa osaavat virkamiehet ja ajattelevat poliitikot sekä maailman parhaat puolustusvoimat ja reserviläiset.

Silti maailmankaikkeudella saattaa olla ihmiskunnan ja jopa maapallon varalle aikamoisia yllätyksiä. Yllätyksiä, joihin on vaikeaa täysin edes varautua ja jotka, vaikka hyvin epätodennäköisiä, eivät kuitenkaan ole täysin poissuljettuja. Paras valmius kohdata normaalia arjenkulkua vaikeuttavia aikoja, on vakaa ja yhteen hiileen puhaltava yhteiskunta. Kansa, jolla on voimavaroja, tietoa ja taitoja selviytyä erilaisista kriiseistä. Kansalaisten resilienssiä voi aina parantaa ja valmiutta eri skenaarioihin kasvattaa.

Kuinka monella suomalaisella mahtaa olla vielä pattereilla toimiva radio sekä paristot radion käyttöä varten? Kuinka moni suomalainen tietää oman väestönsuojansa sijainnin? Tai tietää miten sellaisen esimerkiksi kotimaan matkailua harrastaessaan löytää? Saati mistä löytyy lisäinformaatiota tarvittaessa.

Suomalaisten sietokyky kriisi- ja poikkeustilanteita varten on varsin hyvä verrattuna moneen muuhun sivistyneen länsimaailman maahan. Realismi, harkintakyky ja turhan hötkyilyn välttäminen on meillä verissä. Suurimpaan osaan meistä ei toimi salaliittoteoriat eikä edes aggressiivisen naapurimaamme pelotteluyritykset, disinformaatio tai kiusanteko. Myös meidän viranomaisten ja ennen kaikkea puolustusvoimien taito Suomen ja suomalaisten suojaamiseen on useimpaan verrokkimaahan verrattuna loistava.

Ja koska nyt ei ole hätää, on meillä aika varmistaa suomalaisten ja Kanta-Hämeen asukkaiden varautumistaso huippuunsa. Jokainen meistä hyötyy, kun hoidamme oman kriisinsietokykymme kuntoon. Hyöty on ilmeinen, oli kyse sitten henkilökohtaisesta kriisistä, taikka koko yhteiskuntaa järisyttävästä kriisistä ja poikkeusoloista. Tähän tarvitaan myös hyvinvointialueen ja valtiollisten toimijoiden aktiivisuutta. Tietoa kansalaisille kannattaa jakaa aktiivisesti ennen kuin mitään poikkeavaa tapahtuu – tietysti valtionturvallisuuden sallimissa rajoissa. Kriiseistä selviäminen nopeutuu ja poikkeusolojen vaikutusten määrä rajautuu pienemmäksi, kun ihmiset tietävät jo ennakkoon, miten toimia. Tietoa ja onnistunutta ennakoivaa kriisiviestintää voi verrata esimerkiksi migreeniin otettavana lääkkeenä. Nekin toimivat parhaiten, kun ihminen tunnistaa ja tietää jo ennakoivasta jomotuksesta migreenikohtauksen alkavan ja nauttii tällöin lääkkeensä hyvissä ajoin ennen päänsäryn huippua.

IKÄSYRJINTÄ TALOUSKASVUN JA TASAVERTAISEN KOHTELUN ESTEENÄ

Kirjoitus Kokoomusnaisten blogissa 20. 9. 2024

Pitkään jatkunut, usein varttuneempaa väestöä koskeva työttömyys yhdistettynä eläkeiän nostopaineisiin eivät tahdo maalaisjärkeen upota. Samaan aikaan kun työvoimasta – myös fyysisen työn tekijöistä – on monilla aloilla huutava pula, on meillä väestönosa, joka ei tunnu kelpaavan työnantajille. Yli 55-vuotiaat ovat yliedustettuina työttömistä työnhakijoista. Ikäsyrjintä on todellisuutta sekä työnhakijoiden, että työnantajien taholla. Asenteet ja käytänteet estävät hyödyntämästä työhakijoiden resursseja täysmääräisesti.

Rekrytoivan osapuolen kannattaisi panostaa enemmän iäkkäämpien palkkaamiseen. Vanhemmat ihmiset ovat jo vakiinnuttaneet elämänsä kotipaikkakunnalleen ja pystyvät sitoutumaan pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Nämä varttuneemmat ihmiset eivät koe paineita jatko-opinnoille eivätkä muuta helposti paikkakunnalta toiseen. Miksi yli 55-vuotiaat eivät tunnu kelpaavan työnantajille?
Onko syynä pelko sairaslomista ja työkyvystä? Turha pelko, sillä kaikkien tilastojen perusteella eniten sairaslomapäiviä on nuorilla. Iäkkäämmillä työntekijöillä ei (ainakaan pääsääntöisesti) ole lasten sairastumisien takia töistä poissaoloja. Väestötasolla kun tarkastelee nuorison kuntoa, ei työkyvyssäkään välttämättä mahdotonta eroa ole. Onhan vanhempi ikäluokka harrastanut hyötyliikuntaa selkeästi nykynuoria enemmän, vaikka eivät oikeasti nuorena susien keskellä hiihtäneetkään 30 kilometriä kouluun.

Onko syynä tietojen päivitys, tai enemmänkin tietojen päivityksen puute? Aivan turhaan, kyllä vanhatkin koirat oppivat! Ja mikä parasta, aikuisikään päässeillä on kokemusta, joka kompensoi pieniä, pääsääntöisesti IT-ohjelmistojen käsittelyyn kohdistuvia puutteita. Koulutuskaan ei minun kokemukseni mukaan aina takaa hyvää ja osaavaa työntekijää. Erilaista tietoa ja faktoja ehtii opiskella ja omaksua vuosien kuluessa. Monien kohdalla näitä oppeja kutsutaan yleissivistykseksi ja kokemukseksi.

Vai onko syynä se, että usein nuoremmat pomot eivät uskalla palkata itseään vanhempia työntekijöitä? Pelkäävätkö oman auktoriteettinsa kyseenalaistamista? Huoli pois, hyvät pomot osaavat johtaa eri-ikäisiä ihmisiä. Ja hyvä pomo kestää myös kyseenalaistamisen, osaa jopa perustella omat kantansa tarvittaessa.

Vanhemmilla työnhakijoilla saattaa toki olla itsestään ikäsyrjinnän kriteeristön täyttävä ajattelumalli. Ikääntyvät saattavat työnhakuprosessissa torpata omia etenemismahdollisuuksiaan ajatellen, etteivät enää jaksa, opi tai kelpaa ikänsä puolesta. Joitakin mahdollinen palkkatason aleneminen ei motivoi työnhakuun, tosin työttömyysturvalla pitkään elämisellä elintaso laskee takuuvarmasti. Toisilla kyse saattaa olla myös mukavuudenhalusta, uuden opettelu ja uusien ajattelutapojen oppiminen ei enää kiinnosta? Tämänkaltaiset asenteet eivät varmasti auta työnhakijaa rekrytointivaiheessa.

Olipa syyt ikäsyrjintään mitkä tahansa, kannattaisi niistä nyt tietoisesti päästä eroon. Kuten Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen Ylen A-Talkissa 5. 9. 2024 totesi, on kansantaloutemme siinä jamassa, että eläkeiän nostoa pitää harkita. Eläkeiän nostamisessa vain ei ole järkeä, ennen kuin lähellä eläköitymistä oleville rupeaa löytymään töitä ilman ikäsyrjintää.
Olen itse rekrytoinut vuosien varrella useampia kymmeniä ihmisiä. Kokemukseni mukaan ikä kertoo vain vähän työntekijän kyvystä onnistuneeseen työsuoritukseen. Tärkeämpää ovat motivaatio, osaaminen, työhön perehdyttäminen ja työyhteisöön soveltuminen. On työnantajan etu palkata eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia tekijöitä. Liian homogeeninen yhteisö ei kestä kriisejä eikä vastoinkäymisiä yhtä hyvin kuin monta erilaista kokemusta omaava heterogeeninen yhteisö.

Asennemuutosta tarvitaan, jotta Suomi saadaan taloudellisesti jaloilleen. Ja tästä asennemuutoksesta hyötyvät kaikki, jopa tulevaisuuden entiset nuoret.