Minä väitän, että;

En ole poliitikko – vasta poliitikon oppisopimusta yritän saada aikaiseksi. Siksi minulla ei välttämättä ole tietoa kaikista kunnan asioista niin paljoa, että niihin rohkenisin mitään pätevältä vaikuttavia mielipiteitä esittämään.

Mutta tunnen itseni ja tiedän ne arvot ja moraaliset ohjausviivat, mitä pyrin noudattamaan. Minulla on myös paljon ideoita ja ajatuksia siitä, miten yksinäisyyttä ja kärsimystä voitaisiin vähentää sekä siitä, mitkä ovat hyvän elämän edellytyksiä.

Haluan pystyä katsomaan itseäni tyytyväisenä peilistä. Olemaan kuin Mustanaamio, hyvä hyville ja kova pahoille. Joten sen sijaan, että tekisin suuria lupauksia asioista, mistä en vielä tiedä tarpeeksi, kerron teille tässä blogissa niistä arvoista, mitä lupaan tulevissa päätöksissä noudattaa.

Eli olkaatte hyvät, ottakaa mukava asento, ja tutustukaa siihen, mitä MINÄ VÄITÄN.

 

MINÄ VÄITÄN, ETTÄ:

 

Lasten moraaliselle kasvulle on tärkeää uskoa joulupukkiin ja supersankareihin.

Joulupukki on minusta aikamme ehkä suurin sankari, lempeä jokaiselle lapselle (ja joskus joillekin aikuisillekin). Ja minusta maailma tarvitsee myös arjen supersankareita.

Lapset oppivat empatiaa ja toisten auttamista, kun heille tarjotaan esikuvia, jotka ovat lempeitä ja hyväsydämisiä, niitä, jotka ovat reiluja toimissaan ja ihmisiä, ketkä toimivat rohkeasti – jopa silloin, kun oikein pelottaa. Meille aikuisille jää rooli ja velvollisuus toimia tämänkaltaisina esimerkkeinä – meidän aikuisten tulee olla kaikille lapsille supersankareita ja aina, systemaattisesti, puuttua epätoivottavaan hja ilkeään käytökseen. Yhteisöllisyys ja koko kylä – tässä tapauksessa kaupunki – kasvattamassa lapsia sekä huolehtimassa toisistaan, on asia mikä loppupeleissä tulevaisuudessa hioo meidät yhteen, luo turvaa ja olot, missä jokainen uskaltaa kulkea kaupungilla, jopa niillä pimeillä puistoteillä.

Hämeenlinnan kaupungin uudeksi perinteeksi esitänkin seuraavaa; valitaan asukkaiden esittämistä henkilöistä joka vuosi X-määrä paikkakunnan ”joulupukkeja” taikka ”supersankareita” ja palkitaan heidät ainakin huomionosoituksin. Tehdään tästä vuotuinen tapa, ja arvostetaan kaupungissamme heitä, jotka jotain poikkeuksellista ovat vuoden kuluessa tehneet.

Toivon, että Hämeenlinnan kaupunkilaisista valitaan vuosittain juhlistettavaksi henkilöt, jotka ovat sydämellisellä ja ystävällisellä käytöksellään taikka rohkealla toiminnallaan saaneet aikaiseksi hyvää koko yhteisölle, luoneet turvaa ympärilleen tai toimineet poikkeuksellisen rohkealla tavalla.

Meidän pitää huomata oman kaupunkimme supersankarit ja joulupukit, ilmiannetaan heidät vuoden sankareiksi ja annetaan heille kerran vuodessa – esim. itsenäisyyspäivän taikka Sibelius-fantasian aikana – isot julkiset kiitokset ja huomiot. Tehdään hyvän tekemisestä tavoiteltava asia!